Kutinaa ja saamattomuutta

Pääsin illalla nukkumaan jo het yhdentoista jälkeen, vaikka teki kyllä tiukkaa irrottaa näppejään kirjasta. Yöllä näin outoja unia ja kutisin joka paikasta, tuli sellanen "luteita, kirppuja, täitä" -fiilis, vaikka syy on kuivassa ihossa, johon tulee turhan laiskasti levitettyä kosteusvoidetta, saunottua tulee sitten senkin edestä... Yllättävän pirteenä kömmin aamulla jalkeille, tosin tukka pystyssä, nahka edelleen kutisten ja päässä aatos, että jospa sitä jotenkin jaksais iltaan ja saunaan.

Kaikki lumi oli yön aikana sulanu kerrassaan pois, maa oli paljas ja paikoin pihassa oli vesilätäköitä, vähän jäätäkin pihaan ajossa, jossa autojen renkaat on hieroneet vähäsen lumen tiiviiks. Jotenkin se pieni lumimäärä ois tuntunu mukavammalta kun tää "rapa lentää ja kura roiskuu" -sää.

Auton ikkunasta huomasin, että yläkertaan oli jääny valot, en jaksanut enää taapertaa sisälle, KePo on iltavuorossa, viestiä hälle, että sammuttaa valot kun hereille kerkee. Duunissa huomasin, että vasemmasta korvasta oli kadonnut korvis... sitä ei oo näkynyt missään, edellisen kerran löyty punkasta, nyt ei. Se oiskin eka korvis, jonka oon hukannut ikinä, ellei siis ihme tapahdu ja koru jostain löydy, ja lävärit laitatin korviin joskus ehkä 12-15 vuoden paikkeilla, ei jaksa enää muistaa.

Totoron kanssa naksuttelut on tänään jääneet, miten voi ihminen joskus olla näin saamaton, aika on menny arkisissa askareissa. Ei sillä, että toi pimeys juur kannustais muuhun kun käpertymään takan ääreen, kynttilöiden lepattaessa, glögilasi toisessa kädessä, kirja toisessa. Vaan ehkä mä ehdin vielä vähän naksuillakin, eihän se montaa kertaa kerralla tartte, enkä ihan vielä aio kömpiä lakanoiden väliin, sinne saunaan ensin...