Aamussa tuntu selkeesti, että eilen illalla tuli luettua, jumitettua kirjan ääreen, vaikka kello kiisi huimaa vauhtia kohti keskiyötä. Uupumus raasto luomia alaspäin parhaansa mukaan ja duunimatka oli sellasta zombeilua. Ennen puolta päivää yletön väsytys oli onneks tiessään.
Ja mitä ollaan sitten tehty tänään, no ei mitään, ei kerrassaan mitään oikeesti mainitsemisen arvosta. Tai ehkä pitäis sanoa, että mä en oo tehny mitään (muuta kun lämmmittäny takkauunin ja lukenu), KePo kyllä ja nuoriso. Koiratkin kulki KePon mukana millon minnekin, mökillekin. Tässä se nähdään, ei mulle sais sellasta kirjaa antaa, joka on mulle mieleen, ajantaju ja tosimaailma katoaa täysin. 25 osaa, kuulette meikäläisestä seuraavan kerran varmaan joskus ens kesänä... toisaalta eka osa on jo luettuna ja joululoma edessä, joo, ehkä jo joskus tammikuussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti