Luulen, että kohta paras kampaus meikäläisellä ois kalju, pyyhkäsis vaan aamulla kuratassujen jäljet päänahastaan ja lähtis duuniin. Siis Totoro on päättänyt, kokeiltuaan monia yöpymispaikkoja alkaen sängynalusesta, lipastonpäälisen kautta sängyn jalkopäähän, että ehdottomasti paras paikka nukkua on mun tyynyni vieressä, selkä mua vasten ja pää hiusten seassa. Eikä auta, jos siirtää Totoron pois lempipaikaltaan, seuraavan kerran kun herää, niin herra on taas siinä. Kostea hengitys takaa taattua Totoro-laatua olevan kampauksen jokaiselle päivälle... Eilen illalla huolella pesty tukka näytti tänä aamuna todella kamalalta, suorastaan järkyttävältä, eikä siitä ihmismäistä tullut koko päivänä, sama kamala letti näky peilistä koko päivän. Ehkä pitäis siirtyä saunomaan aamusin, niin ois ees joskus tukka ojennuksessa.
Sää hellii mun hermojani; koirat saa pakottaa märkään ja pimeeseen ja kun ne vyöryy sisälle, niin joka paikka on savessa. Vois kai jokaisen pestä joka kerta, mutten jaksa, jätän kuivamaan toviksi eteiseen... Arskallakin oli tänään kauniit saviset saappaat, kuivat sellaset, melkeen lonkkiin asti takana ja melkeen kyynäreisiin edessä. Nyt savi on kyllä jo rapissut jonnekin...
Kotimatka oli yhtä haipakkaa. Lähdin sen verta aikasemmin duunista, että ehdin käydä apteekissa. Autolla huomasin, että aikaa oli vielä runsaasti ja kävin äkkiä kaupassa. Teki mieli käydä kysymässä Aasan laihisruokaa, mutta porhalsin kuitenkin kaupasta suoraan autolle. Siellä huomasin, että aikaa oli edelleen, joten puolijuoksua Musti&Mirriin. SeniorLight oli tullut ja sain kaupan päälle jonkun iäkkään koiran hoito-oppaan (tai jotain sellasta, en oo vielä ehtinyt tutustua). Liikkeessä törmäsin tuttuihin, käly ja tyttärensä, ehdin vaihtaa pari sanaa ja pyysin sumpille. Sitten puolijuoksua autolle ja vauhdilla vanhimmaista hakemaan. Tekstasin niiden muutaman minuutin aikana, jotka vanhimmaista ootin, nuorimmaiselle, että paas sumppi valumaan, jos satut olemaan ekana kotona. Vieraat oottivat jo kun kaarsin Lepikontielle. Sumppikin oli valumassa ja pihalla meitä tervehti savinen koiralauma. Päästiin melkeen puhtaina sisälle...
Tänään oli puhetta vanhoista nalleista / leluista ja aiheen virittämänä kävin ottamassa kuvan omasta kolmikostani, joka kököttää makkarin vaatekaappien päällä. Kas tässä.
Nalle 45v, Heppa ja Koira yli 40v. Nalle murisee edelleen kallistettaessa ja koira vinkuu jos sitä painaa. Yksi on kuitenkin joukosta poissa, nimittäin Marre, joka oli pieni tiikeri. Äiti lahjotti sen jonkun työkaverinsa lapselle joskus vuonna kivi ja keppi. En olis halunnut Marresta luopua, jostain muusta lelusta mieluummin, mutta eipä äiti tullut asiaa kysyneeksi. Ai niin ja toi mekko, joka on Nallen päällä, on mun lapsuusaikanen, siis sen noin 40v sekin...
Jaahas, jos veis sitten 20 karvasta jalkaa pihamaalle, ottais ne sitten sisälle, suihkuttais yötä varten, laittais paikan valmiiks neljälle isommallekin karvaselle jalalle ja valmistautuis yöunille.
2 kommenttia:
Hih hih! Aikamoisella Totoro-letillä sä siellä liikut... No, ei monellakaan varmaan semmoista löydy! Oot ihan uniikki! ;)
Meillä onneksi Macho ei välttämättä aina edes vaadi öisin sänkyyn ja äidin kaikussa on hyvä nukkua, mutta ei missään tapauksessa peiton alla. Vaikka pieni herra onkin, niin karvaa siitä löytyy kiitettävästi.
Nyt sun varmaan tarvii kehitellä ja markkinoida ihkaoma Totoro-geeli! ;)
Ei mutta toihan on hyvä idea: Totoro-geeli. Se nimittäin taivuttaa kampauksen uskomattomiin ulottuvuuksiin, kestää koko päivä ja on ihan turha kuvitella, että vedellä, muotovaahdolla, hiuslakalla ja harjalla saa Totoro-geelin vaikutusta poistettua. Onneks tähän alkaa tottua ja onneks en oo missään asiakaspalvelussa vaan kökin pimeessä toimistohuoneessa, minne ei päivä paista eikä kuu kumota.
Lähetä kommentti