Maanantaifiilareita itse kullakin

Maanantaiuupumus pukkaa päälle jo aamusta. Luulen olevani hyvinkin ajoissa, mutta huomaan olevani vähemmän ajoissa, duunissa kuitenkin ajoissa ja näissä olosuhteissa kaikki on tehty ajoissa. Kotiin lähtiessä luulen olevani hyvinkin ajoissa, mutta huomaan olevani vähän liian ajoissa, kotona kuitenkin ajoissa.

Tuli tänään tuo ländereitä ja jellonaa -blogin ADHD-Duo -juttu mieleen ("On tämä koiran omistaminen niin ihanaa, verenpaine ainakaan pääse ikinä laskemaan normaali lukemiin.") kun kotona totesin, että Cello ja Totoro ovat ihan hepulissa ja loppu lauma on älyttömän huonolla tuulella, jokainen murisee ja purisee ja on kärttynen. Kun sitten hepuliheikit pomppi kun päättömät ja loppu sakki ärjähteli niille, niin se oli ah, niin rentouttavaa, että oikein tunsin kuin otsasuonet alko pullistua. Tein siis pahimman mahdollisen ja siinä kun trio töykeät murahteli duo pöllölle, niin meikä ärähteli kaikille... Vaan olisittepa kuulleet KePon ja nähneet kitarisansa kun KePo kotiutui.

Enpä tiedä mikä laumaa piinasi, tunnelma rentoutu jonkin ajan kuluttua, meikäläisen otsasuonet palasivat normaaliin olotilaan ja KePon kitarisat lakkasivat näkymästä. Ei tää koirien omistaminen ainakaan ykstoikkosta ole.

Ilta meni jonnekin, tai siis se meni Nummelaa kolutessa. Ensin postiin viemään paketteja, kirppiskamaa lähti maailmalle parin paketin verran, tietää aavistuksen tyhjempiä kaappeja, vaikka koluttavia komeroita piisaa edelleen, urakkaa siis riittää, eikä inventoitavasta romusta tunnu loppua tulevan.

Postista Honkkariin, tarkotuksena ostaa jotain putkijuttuja, mä niistä mitään ymmärrä, lopulta matkaan tarttu pari valaisinta, uus kelloradio ja toki ne putkijututkin. Lidlin kautta kotio. Lidlistä onnistuin haalimaan yhden joululahjan. Löysin sieltä myös ihan keittiön ja olohuoneen verhojen väriset kynttilät, joten ne oli kertakaikkiaan pakko ostaa, ei onneks maksaneet kun 99 senttiä, neljä pitkää kynttilää.

Ai niin ja eteiseen ostin uuden maton, nyt siinä on vanha petauspatja pysäyttämässä koirien tassuissa tulevaa hiekkaa ja kuivaamassa tassuja. Ihan tehokas se on, varsinkin sen kuivaamisen osalta, mutta vähän epäkäytännöllinen, paitsi Totoron mielestä, joka viihtyy nykyään ihan älyttömän hyvin eteisessä petarilla leikkimässä, pureskelemassa puruluita ja hautaamassa aarteitaan joko petarin alle tai sitten kenkien sekaan. Nuorelle herralle siis pehmeä matto hyvin kelpais.

Oon nyt kulkenut pari päivää koirien magneettipanta nilkassani. Jalka voi tosi hyvin, panta auttaa ihan aikusten oikeesti, eikä haittaa elämää vaikka on nilkassani 24/7. Oon vaan ryhtynyt miettimään, että millasia juttuja kohta alkaa liikkua, se nimittäin ei näytä ihan normaalin ihmisen nilkkakorulta, toisaalta onko koiraihminen koskaan mikään täysin normaali ja on se niinkin kun vanhimmainen sano hälle asiaa tilittäessäni: kunnia meni, mutta maine kasvaa.

Lopuksi sarjassamme kuolemattomia lausahduksia, vetämättömiä viisauksia:
Suomen sää on sitten kummallinen: aina sataa tai ei sada (by MF).