Puomien herra

Tiistai ja agipäivä. Jännitys tiivistyy; millä mielellä Cello lähtee ja miten käy puomilla. Ainakin Cello lähtee innolla, säntäilee pitkin pihaa kun heikkopäinen ja sinkoaa autoon kun ovi aukenee. Vöihin siis ja liikenteeseen. Cello napittaa eteenpäin asiantuntevasti, voisin kuvitella herran jopa kommentoivan jotain liikenteestä, ajotavastani, jostain muusta, jos puhuis ihmistä.

Kaarretaan hallin parkkiin ja käytän Cellon äkkiä pissillä. Cello singahtaa ovesta sisään, ei siis ainakaan mitään hallikammoa jäänyt. Kytken Cellon kentän laidalle ja autan esteiden kasaamisessa ja sijottelussa. Kun kaik on paikoillaan saa Cello kunnian mennä puomin ekana esteenään...

Eka "ylitys" on aika fiasko, käytännöllisesti katsoen kannan Cellon valjaiden avulla puomin päästä päähän, namitkaan ei jätkälle maistu, ei ees lihapullat. Ympäri ja toiseen kertaan heti perään, Cello lähinnä ryömii koko puomin matkan, tai no alasmenolla on jo ihan jaloillaan. Taas ympäri ja menoks, Cello menee ylös ok, alas hyvin, mutta vaakaosa on aika matalaa, hidasta ja nojaavaa menoa. Jossain kohti Cello käy maate puomille, saan kuitenkin herran liikkeelle.

Pidetään pieni tauko ja taas uudestaan. Nyt Cello jo menee ylös ja alas hyvin, vaakaosankin varsin sujuvasti. Höylätään puomia vielä muutama kerta ja lopulta Cello kulkee vauhdilla vaakaosankin. Lopetetaan onnistuneeseen suoritukseen hyvillä mielin. Jotenkin en voi välttyä ajatukselta, että länderi tekee kun kerta omistaja haluaa... meno ei nimittäin näytä erityisen nautinnolliselta.

Tehtiin taas erilaisia koiratanssi/tottisliikkeitäkin odotellessamme. Eikä nyt aina ois ollut niin tarvetta ootellaakaan, mutta kun Cello tykkää noista koiratanssiliikkeistä ja tottisliikkeistäkin, niin tein niitä ihan Cellon iloksi ja lepuutukseksi, sitten taas esteille sen jälkeen ja täytyy sanoa, että latinkia oli enemmän kun tehtiin välillä jotain muuta.

Cello kulkee kyllä nyt kaik ne esteet, joita on harjoteltu, jopa keinun jotenkin, mutta Cellossa on vähän samaa kuin Aasassa aikoinaan: ohjaajan pitää kulkea mukana, pelkät käsimerkit ja esteelle viennit ei riitä, pitää olla enemmän mukana suorituksessa. Oon edelleen sitä mieltä, että koiratanssi on enemmän Cellon laji kun agility, vaan tulipa kokeiltua. Tai siis ens viikolla on vielä yks agiharjotusvuoro, mutta sitten se on ohi, enkä usko, että ihan heti ees yritän järjestää itteäni mukaan mihinkään agijuttuun.