Hiustaiteilija Totoro työssään

Eilen illalla nukkumaan käydessäni pääsin seuraamaan hiustaiteilija Totoroa toimessaan. Ensin työnnetään nenä hiusten sekaan ja hengitellään sinne rennosti ja mahdollisimman kuuman kiihkeästi, näin saadaan oikea kosteustasapaino kampausta varten. Eduksi on, jos makkarissa sattuu olemaan niin kuuma, että kammattava hikoilee muutenkin, mutta vaikkei hikoiliskaan, niin Totoron kuumat henkäilyt kyllä hoitavat kostutuksen.

Kun hiuksissa on juur oikea kosteus siirrytään vaiheeseen kaksi. Tässä kohti asetellaan pää vasten hiuksia siten, että parta ja alaleuka lepäävät hiusten seassa. Näin hiuksiin saadaan oikeat muotoiluaineet. Sitten alkaa pöyhintävaihe: nenää ja kuonoa työnnellään pitkin päänahkaa ja hiuksia käännellään sinne sun tänne. Päätä lepuutetaan tovi, jotta hiukset ehtivät taipua oikeaan asentoon ja seuraavaan kohtaan sama juttu. Kampaus viimeistellään lepuuttamalla päätä kammattavan kasvoilla, kaulan päällä tai huohottamalla kammattavan korvaan, näin kammattava pyöräyttää päätään ja hiukset asettuvat juur kun niitten pitääkin.

Aamulook oli taas aivan loistava made by Totoro.

Piti olemani tänään hieronta-alkeita opiskelemassa, koiran hierontaa nimittäin, mutta koska meillä on nyt kaks potilasta, Totoro ja Cello, niin kouluttajan kanssa pidetyn neuvottelusession jälkeen päätin jäädä kotiin, ihan varmuuden vuoksi. Angiinan ei pitäis tarttua helposti ja nytkin se on nimenomaan sillä kaksikolla, joka on aina toistensa suussa, mutta mites noi muut, kantaako vai eikö. Lääkekuurilaiset ei enää tartuta, muttei lääkekuurilaisia saa hieroakaan, paree siis pysyä poissa mahdollisten tautipesäkkeiden kanssa.

Puuhaa ei tästäkään päivästä oo puuttunut. Nyt kämppä alkaa näyttää ihan siltä kun oisin muuttamassa jonnekin... Tosiasia on, että yks laatikko on kiertoon lähtevää, yks on myynnissä olevia, yks on hyväntekeväisyyteen menossa ja yhdessä loodassa on ens kesän pentutapaamiseen arpajaiskamaa. Sit on vielä pussukoita: KePolle talliin säilytyskippoja, äiteelle menossa olevia pulloja ja purnukoita säilömistä varten, roskapusseja. Käsittämätöntä miten pal kamaa meille oikein mahtuu kun ei tota säilytystilaa kuitenkaan kovin paljoo ole. Tästä vois tietty päätellä, että osaan ainakin pakata kamat tilaasäästävästi. Jatkossa osaan toivottavasti myös pistää tarpeettoman oitis kiertoon enkä vaan tunkea jonnekin kaapin perukoille.