Ilta jo alkoi upeasti: kaikkea muuta kun väsynyt Totoro yritti purra kaikkea mikä liikkui ja kaikkea mikä ei liikkunut. Lopulta tuuppasin Totoron häkkiin, jossa se aikansa kiljui ja kun lopulta hiljeni niin KePo pelasti pojan ahdingosta takasin punkkaan. Totoro osoitti mieltään siitä hyvästä, että olin tehnyt suurta vääryyttä poistamalla HÄNET punkasta, kömpi KePon kaulaa vasten nukkumaan ja käänsi mulle takamuksensa. Se oli kyllä kannaltani mitä parhain mielenosoitus, mulla oli edes vähän vapautta, se vähä, minkä Viivin vahtiminen ja Viivin korvan varominen soi.
Viivin korva oli illalla tosi kipeä särkylääkkeestä huolimatta ja Viivi vinkui hiljaa kun mentiin nukkumaan. Vähitellen kuitenkin rauhoittui paikoilleen... toviksi... lopulta koko yö oli aika mylläkkää: Viivi vaihtoi paikkaa vähän väliä ja mä yritin samalla nukkua, pitää Viiviä silmällä ja vahtia, ettei Viivi poistu nesteenpitävältä alustalta, Viivi kun aina nukutuksen jälkeen ikävästi valuttaa. Kerran yön aikana käytiin ulkonakin, muttei Viivillä mitään asiaa sinne lopulta ollut, eikä huolinut vettäkään, jota tarjosin. Aamulla osa punkkaa oli kaikista varotoimenpiteistä huolimatta kostea ja meikäläinen oli jäykkä kun puuhevonen, eikä oikea jalka toimi vieläkään ihan priimasti, mutta kaipa se tästä. Viivi puolestaan oli jo aamulla varsin hyvässä kunnossa. Annoin antibiootin ja särkylääkkeen, tarjosin ruokaa, joka jopa maistui, joten no hätä.
Sain iltapäivän pitkin pestyä lakanat ja täkin, kuivattuakin ne, osin ulkona, osin kuivausrummussa. KePo pesi petarin höyryllä ja nyt on punkka taas siisti, pölypunkitkin historiaa toviksi. Viiville on maistunut ruoka ja ulkoilu, eikä Viivi enää aristele korvaansa, mutta korvaan kurkkimaan Viivi ei kyllä ketään päästä, vähän yritin, mutten väkisin.
Illalla oltiin Cellon kanssa koiratanssissa. Ei tosin oltu ehditty harjotella yhtään mitään, se täytyy tunnustaa. Siitä ei ollut hirmusti haittaa, koska opeteltiin pääasiassa uusia liikkeitä. Niistä osa oli Cellolle ennastaan tuttuja, piti vaan vähän verestää muistia. Kumartamisen Cello oppi jollain kurssilla viime vuonna ja se palasi tuota pikaa Cellon mieleen. Peruuttaa Cello myös osaa, tosin eilen se keksi, että peruuttaminen on tehtävä kahdella jalalla. No se ei tässä lajissa haittaa mitään, joten Cello peruutteli sitten kahdella jalalla. Se mikä lopulta oli Cellolle vaikeinta oli tassun nostaminen. Sen osalta ei päästy pitkällekään. Ja illan viimeinen liike oli Cellon mielestä jo liikaa, alkoi keskittyminen herpaantua ja Cello otti tukea jalastani loikatessaan sen yli. Normaalisti jätkä loikkii toista metriä ihan loikkimisen ilosta.
Täytyy sinällään olla erittäin tyytyväinen siihen, miten Cello jaksaa keskittyä ja olla noilla tunneilla. Tunnit ovat kouluttajan kotipihalla olevalla kentällä ja kouluttajan oma narttu on juoksussa. Lisäksi ryhmässä on melkeen pelkkiä uroksia, jotka toisinaan rytisevät vähän toisilleen, mutta Cello vaan tekee. Olen käytännössä pitänyt Celloa irti, talutin siis raahaa vaan perässä. Täytyy tosin ostaa sellainen ihan lyhyt "urbaanitalutin", se sopii tuonne. Leonkerpeleen kanssa on niin näppärää kun voi käyttää sellaista ihan lyhyttä (ehkä noin 30 cm) talutinta, joka siis roikkuu koiran kaulassa ja siihen tarttuu vaan tarvittaessa. Cello on sen verta matala, että taluttimessa on oltava vähän enemmän mittaa.
Ai niin meille asetettiin hippasen paineita: vikalla alkeiskurssikerralla pitäis olla jonkinmoinen pikku tanssiohjelma esittää... just joo. Mitähän me osattais Cellon kanssa niin hyvin, että sen vois oikein esittää? Kumartaa, se me osataan yhtäaikaa ja erikseen, rinnakkain ja vastakkain, ei vielä kuitenkaan selät vastakkain. No onneks esitystä ei ole pakko olla, se oli vaan toive...
Autossa Cello on mainio. Tänään harmitti ihan älyttömästi, ettei ollut kameraa. Tai no ehkä se oli onnikin, mistähän ojasta olisin itteni löytänyt kun olisin ajanut niitä mutkaisia pikkuteitä ja kuvannut samalla... Cello istuu pakussa etupenkillä, omassa turvavyössään tietty. Kun sitten päästään liikkeelle, niin Cello istuu oikeanpuolimmaiseen päähän kahden istuttavaa pelkääjän penkkiä ja tuijottaa ikkunasta suoraan eteenpäin. Herra on niin tärkeän näköinen että, ihan pro. Ehkä mä joku kerta onnistun saamaan valokuvankin...
Tykkään Cellon luonteesta ihan älyttömästi. Se on palvelualtis, koko ajan valmis tekemään ja ikäisekseen sillä on aika loistava keskittymiskyky. Muutama hienosääntöhomma kun saadaan vielä tehtyä (kontakti otetaan mun naamaani eikä namikäteen ja sellasta pientä), niin siinä on kyllä koira, jossa on ainesta vaikka mihin, ainoa rajote on emäntä
Ah tää on pakko kertoa, vaikkei tähän päivään liitykään. Tää on oikein havaintoesimerkki siitä miten sitä ei monasti yhtään kato mitä tekee... tai siis kattoo osan, muttei loppuun asti. Tilattiin tavaraa Ellokselta, paketti tuli aikanaan, sisältö tutkittiin, vaatteet soviteltiin ja lopulta parit tavarat siirtyivät palautuspussiin. Pakkasin pussin huolella ja liimasin ohjeen mukaan palautustarran paketin päälle. Paketti postiin ja asia unohtui siltä erää. Tässä sitten päivänä eräänä kävin tsekkaamassa Elloksen sivuilta tilaustietojani, eikä palautus näkynyt siellä. Mulle jääneessä osassa "rahtikirjaa" oli tunnus, jolla postin järjestelmästä pääsee seuraamaan palautuspaketin edesottamuksia, joten päätin tarkastaa, että missä pussukka oikein seikkailee. Sain kyselyllä tulokseksi seuraavanlaisen listan:
Lähetyksen rekisteröinnit
Lähetys on lajiteltu
Lähetys on siirtynyt kuljetukseen
Lähetys lähtenyt maasta
Lähtenyt maasta
Lähetys on vastaanotettu kuljetuksesta ESTONIA
ESTONIA
Mihin hemmettiin se paketti oikein on menossa. Juu, en todellakaan ollut lukenut, että mitä siinä palautustarrassa luki... ai no sen osion, jossa luki, että asiakaspalautus, mutten muuta. Surffasin kiireesti Elloksen sivuille, mutta siellä vaan puhuttiin palautusten kohdalla Keravan PL-osoitteesta. Lopulta ei auttanut kun nolona pistää viestiä asiakaspalveluun ja kysyä, että seikkaileeko mun palautukseni nyt ihan varmasti siellä missä pitää. Kyllä vaan, palautukset käsitellään Virossa. Ehkä kannattais katsoa mitä tekee
Sitten ei kun unten maille ja keskiviikkoa oottelemaan. Todella odotankin, mennään Totoron kanssa pentukurssille ja tavataan samalla kurssilla Luca, Padi ja Veikko. JEE! Pääsen halimaan pikkupoikia... no ainakin ennen tuntia tai sen jälkeen...
Harmi, ettei Cami enää mahtunut mukaan kurssille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti