Torstain musta aukko

Torstai on melkeestä musta aukko meikäläisen maailmassa. Aamulla ajelin duuniin, aamurutiinit tuli hoidettua ja sitten se iski, nimittäin migreeni. Särkyyn auttavat lääkkeet, mutta ne näköhäiriöt, ne näköhäiriöt. Eilen mustavalkoiset spiraalit. Juu, ei auttanut kun pakata kamat kasaan, ajaa kotiin (tiedän, tiedän, ei pitäis mennä rattiin, enkä meniskään, ellei duunimatka olis motaria, jota voi ajella oikeaa kaistaa jonkun rekan perässä) ja kaatua punkkaan. Onneks tää vaiva on meikäläisellä aika harvinainen kiusa, ehkäs sellaset kymmenkunta migreenipäivää koko ikänäni.

Tää aamu valkeni hippasen vaisuissa fiiliksissä. Pääkoppa ei oikein kestänyt kaikkia liikkeitä, mutta muuten olo oli ihan ok. Starttasin pakulla kohti duunia, mutta tuota pikaa tuli sellainen olo, etteivät kaikki asiat ole ihan kunnossa. Enpä osaa sanoa mistä fiilis asioiden epätasapainosta tuli, en kuullut mitään kummaa, en tuntenut mitään kummaa, mutta tuli pakottava tarve pysähtyä. Ajoin siis bussipysäkille, loikkasin ulos autosta ja siinä se oli: renkaassa oli jäljellä neljä pulttia kuudesta, niistäkin yksi irti, joten poimin sen talteen. Käänsin pakun ja ajoin hiljaa ja hitaasti takasin kotio ja vaihdoin autoa. KePolle vaan varotus, ettei missään nimessä pomppaa pakun rattiin noin vaan.

Duunipäivä meni siivoushommiksi. Maalarit tulevat maanantaina, uudet kalusteet jossain vaiheessa ja huone piti saada tyhjäksi. Uskomaton määrä tavaraa huoneeseen mahtuikin, mutta urakka oli valmis kun oli aika startata kohti akutädin vastaanottoa, jolta poistuin rentona. Ihanaa, että akutäti sattui "siivouspäivään".

Illan ohjelmassa oli etsiä OKKO-kurssin kansio, jonka olin arkistoinut hyvin, sain etsiskellä ihan tosillaan, mutta lopulta löytyi. Projektikoiran käänteistä piti kirjottaa jotain kalvolle esitettäväksi muille kurssilaisille ja sen lisäksi tutustuin huomisen asiakaskoiran esitietoihin. Toivottavasti muistin kaiken mikä piti tehdä, huomisen ohjelma ei taida paljon antaa unohduksia anteeksi.

KePo on siis huolehtinut koirista pari päivää, kun meikäläinen on a) sairastanut ja b) harrastanut. Sellasta se joskus on ja kyllä siitä aina huono omatunto tulee, vaikka koirien hoito onkin aina järjestettynä. No kunhan tästä toukokuusta selviän, niin sitten helpottaa. Syksylle on tosin kurssi suunnitteilla... kunhan vaan kelpuuttavat kurssille. Niin ja pitää saada kurssimaksukin kasaan, joka toisaalta ei välttämättä ole ihan helppoa kun olis pikku remonttiakin mielessä...

Nyt untenmaille ja aamulla kurssille.