Tänään oli Totoron pentukurssipäivä ja täytyy tunnustaa, että kotitehtäviä ei oltu tehty, ei sitten yhtään. Vähän ennen lähtöä vasta kurkkasin, että mitä olis pitänyt tehdä. Seuraava kerta ei saa lipsahtaa näin, sillä oikeesti niistä tehtävistä on tosi paljon hyötyä, sen huomasin Cellon kanssa. Cellolla on suorastaan selkärangassa jotkin jutut noilta pentukurssiajoilta, varsinkin kun niitä vahvistettiin arkitottiskurssilla.
Kun pakkasin treenirepun, niin Cello oli ihan sitä mieltä, että on ehdottomasti hänen vuoronsa lähteä, yhtään ei muistanut, että oli just eilen, ihme homma
Arska sen sijaan otti rauhallisemmin, kaipa se iän tuomalla viisaudella on jo huomannut, että joka kerta ei pääse mukaan, ei edes joka toinen, mutta kerran viikossa kumminkin. Tai siis tällä viikolla Arskalla ei ole jälkeä, joten täytynee tehdä sille sellainen ihan tuohon omaan metsään.
Matka pentukurssille meni paremmin kuin hyvin, Totoro ei jodlannut, vaan matkusti rauhallisesti penkillä. Jess!! Oltiin tarkoituksella paikalla ajoissa, jotta Totoro ehti opetella tylsänpitoa tovin, sen opettelu kun ei luontaisesti tapahdu, se kun on tylsänpitoa itellekin, vaan treenihetket on suunniteltava etukäteen.
Mä oonkin menossa pentukurssille.
Kohta ne pikkubroidit tulee, ihan kohta...
Veikko, Padi, Totoro ja Luca.
Itse kurssitunti, tai kolmevarttinenhan se vaan on, meni ihan mukavasti. Totorolle oli osa asioista jo tuttuja, vaan tulipa harjoitusta häriön alaisena, sitäkin kun on joskus vaikea järjestää. Totoro ei ole ihan yhtä rauhallinen kurssilainen kuin isänsä, parempaa kohti ollaan kuitenkin menossa, joten eiköhän parin kurssin jälkeen Totorokin osaa rentoutua ja rauhottua niissä väleissä kun mitään ei tapahdu.
Kurssi ohi ja kaverit lähti...
Kotimatkalla on hyvä ottaa nokoset.
Ja nyt me mennään yönokosille koko sakki. Jospa huomenna tai perjantaina sais muutaman kuvan pentukurssista laitettua kuvagalleriaan... toivossa on hyvä elää.
1 kommentti:
Oi miten söpöliiniltä Totoro näyttää, ihanat korvakarvakiharat. :)
Lähetä kommentti