Arska ja jälkialkeet osa 3 + muuta höpinää

Viime yö meni tosi levottomasti. Otin Totoron makkariin nukkumaan, siellähän meillä muutkin länderit. Olin mielessäni ajatellut, että Totoro nukkuu häkissä, niinhän Cellokin teki pentuna, kun punkka on niin kamalan korkea ja tilaakin on aika niukasti ja vanhat parrat on tarkkoja eduistaan ja silleen. Toisin kuitenkin kävi; olin liian väsynyt jaksaakseni kuunnella Totoron laulua, joten nappasin sen lopulta viereeni sen puolen minuutin aikana, jonka se jostain syystä oli hiljaa.

Puol kolmeen asti meni ihan hyvin tai ainakin suunnilleen hyvin tai ainakaan en ole herännyt, että ehkä olin vaan liian väsynyt. Puol kolmelta Totoro heräs, joten käytin sen pissillä ja tulkoon nyt ihan reilusti tuunnustettua, että pentulan papereilla, kosken kertakaikkiaan saanut raahattua itteäni ovesta ulos, hyi minä. Sitten takasin punkkaan ja loppuyö oli tosi levotonta.

Totoro ei mitenkään yrittänyt herättää, mutta heräsin milloin siihen, että oli tassu suussa, kuono suussa, nenä korvassa tai jotain. "Paras" herätys oli kun Totoro nuoli hartaudella silmäluomeani. Paikkaakaan Totoro ei tahtonut löytää, milloin makasi kaulani päällä, milloin pääni päällä... siis yläpuolella, milloin jossain muualla ja välillä havahduin hyytävään murinaan kun Totoro yritti häiritä "vanhusten" unta. No aamu koitti aikanaan ja seuraava yö mennee jo pal paremmin. Nyt tosin positiivinen puoli oli se, että meillä oli tilaa, KePo oli yövuorossa.

Päivä meni menojaan, duunissa kuis muutenkaan. Iltapäivällä kotona totesin, että Viivillä on ehkäs vähän lämpöä. Mittari ei kyllä mitään ihmeellisiä lukemia antanut, mutta jotenkin Viivi on kuumempi kuin muut. Tunnustelin sitten kaulan imusolmukkeet ja osa niistä on aika lailla turvoksissa. Siis tilaamaan eläinlääkäri, toivottavasti on vaan joku tulehdus jossain, eikä korvan kasvaimesta johtuvaa. Tuon kasvaimen takia on päästävä ihan tietylle eläinlääkärille, joten saatiin aika vasta maanantai-iltapäiväksi, mutta tietty jos tilanne menee pahaksi, niin mennään sitten jonnekin muualle. Nyt lähinnä hyvää ruokaa, lämmintä ja lepoa. Tarvittaessa särkylääkettä.

Illansuussa oli taas Arskan jälkialkeiskurssi, kolmas kerta. Ajettiin tällä kertaa tosiaankin Nuuksioon, jonnekin älyttömän pitkän, kapean ja maastonmuodoiltaan jyrkän (joutu vedättämään pakua kakkosella) kinttupolun varteen. Parkkiplaani siellä oli kyllä oikein hyvä ja maasto myös. KePo lähti mukaan välttyäkseen nukahtamasta kotona, yövuoro kun on nyt vuoroiltu ja siihen päälle vielä yks päivävuoro ja nyt pitäisi palata normaaliin päiväjärjestykseen. Totoro pääsi siis myös mukaan Arskan seurapojaksi.

Tehtiin taas kolme jälkeä. Ensimmäinen oli aika pitkä, joku 70 metriä, ja vaikea, maasto kun oli sellaista, että jälki ei siinä ole niin kovin tuoksuva. Arska lähti loistavasti, tosin jo parkkipaikalta jäljesti jäljen alkuun ja siitä sitten ehkäs puoleen väliin tosi mallikkaasti. Sitten Arskalle tuli uskonpuute, tai sitten tuuli oli pyyhkässyt jälkeä liikaa sivuun ja ohjasin liikaa siihen kohti, josta tiesin kävelleeni. Joka tapauksessa vähän aikaa oltiin aika hakusessa, mutta viimeiset 10-15 metriä meni taas tosi hyvin. Paha moga, en ollut tajunnut, että muurahaisethan on jo hereillä, täytyy siirtyä käyttämään jäljen päässä kuppia... No putsasin makkarat yhden kerrallaan ja syötin Arskalle, palkka kun palkka.

Toinen jälki oli pohjan puolesta hyvä, kosteaa sammalta, jäljestä tulee tuoksuva ja tuoksu säilyy. Tuulikin oli tyyntynyt. Maasto kuitenkin asetti sokealle haastetta, vedin tahallaan pari aika pahaa paikkaa. Toisessa niistä Arska takkuili urakalla, ehkä jälki oli oikeasti valunut siihen alemmas, mutta toisesta Arska puski läpi kun vaan vähän kannustin. Tällä jäljellä alku meinasi mennä ihan plörinäksi, mutta lopulta Arska lähti työhön ja loppua kohti suoritus parani paranemistaan, eikä makkaroissakaan ollut muurahaisia.

Kolmanneksi jäljeksi katottiin, kuten viimeksikin, helppo maasto, helppo maastopohja ja edellisiä selkeästi lyhyempi jälki. Tosin pituuttaa jäljelle lopulta tuli enemmän kun alkujaan ajattelin. Tää jälki meni vauhdilla ja tosi upeesti nenä maassa, ihan napakymppisuoritus, oli tosi hyvä mieli lähteä kotiin.

Totorollekin reissu oli antoisa. Se tapasi muut jälkikurssikoirat, jotka ovat isoja ja tummia, Arska on poikkeus joukossa. Sen lisäksi Totoro tapasi pienen lapsen, joka oli vanhempiensa kanssa mukana matkassa. Uusia aikuisia kaksjalkojakin tuli tavattua. Totoro pääsi kiipeilemään kalliolle, joutui odottelemaan jne. Valjaat olivat Totorolle uusi kokemus, kuten myös turvavyö autossa, molempiin pikkuherra sopeutui loistavasti.

Kotona oli kaikille luvassa herkkuja. Poikettiin kaupan kautta ja ostettiin kaksjaloille pizzat, koirat saivat herkkupurkkiruokaa: aikuiset siis pentujen purkkiruokaa, sehän on ehdottomasti parempaa kuin oma purkkiruoka, jota sitäkään ei usein anneta. Totoro puolestaan sai aikuisten kalkkunatölkin, kun siis kanahan ei ole kerrassaan mitään (sitä on pentujen tölkeissä). Kaksjaloille vielä sauna, joten mikäs on nukkumaan mennessä: puhtaana ja masu täynnä, takana kaksi tuntia Nuuksion metsissä.