Tanssi koirani, tanssi!

Vaikka duunin ikkunasta katellen sää olis voinut olla parempikin, niin kotiin päästyä sää oli jo vallan mainio. Tai no nukuin kyllä pienet päiväkuolatkin kotiuduttuani, Viivi kyljen päällä, Arska jalkataipeessa, Cami Viivin vieressä, Totoro kaulaa vasten. Vähän oli kyllä levotonta uni tossa kokoonpanossa, vaan eipä sitten venyneet päiväkuolat turhan pitkiksi.

Sitten ulkoiltiin Camin ja Totoron kanssa. Aurinko paistoi ja tällä kertaa laiskottelin eli rönötin keinussa ja nautin auringosta kasvoilla seuratessani kun Cami ja Totoro painelivat pitkin poikin pihaa. Yks ystäväkin kävi meitä moikkaamassa ja vietettiin rattoisa tuokio rupatellen niitä näitä, tosin jostain oudosta syystä aika pal koirajuttuja.

Puol kasilta havahduin haalimaan treenireppuun Cellon vermeitä. Arska oli ihan varma, että pääsee jälkimettälle ja siis pyöri jaloissa kun väkkärä. Lopulta onnistuin selviämään ovesta ulos ja vielä oikean koiran eli Cellon kanssa. Kamat autoon, keula kohti Vesikansaa ja menoksi.

Kurssi on siis koiratanssin alkeet ja paikalla oli seitsemän koiraa. Yllättävän hyvin Cello muisti miten treeneissä käyttäydytään: hypitään vasten emännän rinnuksia, pyöritään sen verta, että talutin on aina solmussa, eikä välitetä muista kurssilaisista kun vaan silloin kun emäntä seuraa liikaa opastusta ja talutin on unohtunut mihin sun sattuu.

Cello muisti arkitottis ja aktivointi -kurssilta pyörimiset. "Pyöri" toiseen suuntaan ja "ympäri" toiseen suuntaan (täytyy vielä kehitellä käskysanoja, meinaan käytän tota ympäri sanaa myös näyttelyissä kun juostaan ees taas...), vielä kun emäntä jaksais muistaa, että kumpi oli kumpaan suuntaan... Harjoiteltiin siis pyörimistä sekä niin, että koira pyörii yksin ja sitten vielä niin, että ohjaaja pyörii mukana. Vähän siinä on meikäläiselle treenin paikkaa, oon ihan armottoman hidas Celloon nähden. Cello saikin kyllä kehuja vauhdikkaan lennokkaasta pyörimisliikkeestään.

Harjoiteltiin myös liikkumaan eri tavoin kun koira kulkee rinnalla joko oikealla tai vasemmalla puolella. Cellon reaktio erilaisiin käsien heilutteluihin oli pistää nenä maahan. Kai sitä hävetti kun emäntä äkkiä alkaa päättömästi heilutella raajojaan. Muutenkin Cellon seuraamiset oli mitä sun sattuu ja kontakti on namikädessä eikä siellä missä pitäisi eli silmissä. Että ei kun kontaktiharjoituksia.

Ai niin oli meillä pujotteluakin, siis ohjaajan jalkojen välistä. Se menee Cellolta suht hyvin, kunhan vaan on riittävästi palkkaa eli namia. Jotenkin Celloa ahdistaa olla ihmisen "alla", pienin syy ei liene se, että oon joskus kompuroinut Celloon kun se on äkkiä singonnut jalkoihini, mutta eiköhän se siitä kun on hyvään alkuun päästy.

Ihan positiivinen kokemus. Katotaan miltä tuntuu alkeiskurssin jälkeen: jatketaanko nonstop-ryhmässä vai jätetäänkö sikseen.