Arska ja jälkialkeet osa 2

Tänään pakattiin reppuun vähän enemmän tavaraa kun viimeksi, nimittäin just vähän ennen kun piti lähteä, satoi rakeita ihan tuutin täydeltä. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin näyttämässä Camille ja Totorolle miltä raesade näyttää, maistuu, haisee ja tuntuu. Vähän olivat pojat sen näköisiä, että ai tänne vai, mutta kun kerta mentiin ulos niin mentiin.

Niin siis reppu. Pakkasin sinne mukaan Arskalle vettä, tietty, nakit, kuis muutenkaan, tarkastin Frolic-varaston, oli riittävästi, ja sitten piti ottaa mukaan myös jälkimerkit, jotka eilen illalla askartelin Pirkka-muovikassista ja pyykkipojista, tuli muuten aikasen mageet, vaikka ite sanonkin, ja näkyvät yllättävän hyvin maastossa kun laitoin vähän enemmän lepakkeita, Arskahan ei niitä kuitenkaan näe, että sama se kuin näkyvä merkki on, mutta meikä näkee, eikä eksy. Juu ja koska sää oli mikä oli, niin Arskalle mukaan takki.

Sää oli tapaamispaikalla sitä luokkaa, että Arskalle takki päälle ja itelleni löysin yllättäen oman takkini taskusta jonkinsortin päähineen ja hanskat käteen. Hanskoja en lopulta tarvinut, koska takissa on niin pitkät hihat, mutta olivatpa mukana kumminkin.

Arskan eka jälki oli jotain parisenkymmentä metriä pitkä ja 10 minuuttia vanha, nakki lähdössä ja ehkä nelisen nakkia matkalla, iso läjä lopussa. Jälki meni varsin hyvin ja huomattavasti vauhdikkaammin kun viimeksi. Arska jäljesti meidät myös takaisin leiripaikalle.

Toinen jälki oli ehkä 30 tai kenties 40 metriä pitkä, viistoista minuuttia vanha ja siinä oli mutka, nakki oli alussa, ehkä se sama neljä nakkia matkalla kuin ekassakin jäljessä. Arska jäljesti noin metrin sivussa varsinaisesta jäljestä, mutta tuuli pyöri siihen malliin, että todennäköisesti jälki oli siinä. Loppuun päästiin hienosti.

Tehtiin vielä kolmas jälki. Tuulen suunnasta ei saatu tolkkua kun se pyöri milloin minnekin, joten Arskan kolmas jälki oli suunnilleen saman mittainen kuin toka jälki, mutta u-kirjaimen muotoinen, tulipa jälkeä joka tuulensuunnasta. Ikää jäljellä oli ajettaessa noin 15 minuuttia tai ehkä jopa 20, ei ainoatakaan nakkia matkalla, ainoastaan nakkikasa lopussa. Alku (kymmenkunta metriä) meni vauhdilla ja tarkasti, sitten tuli takkupaikka ja tuntui, että Arska paitsi oli vähän hukassa, myös yritti keksiä, että mihin ihmeeseen ne nakit katosivat, joten kymmenkunta metriä oli aika hakuammunnan oloista. Loput parikyt metriä meni loistavasti, vaikka piti mennä pusikon läpi ja se on sokealle aina tiukka paikka kun sen täytyy luottaa siihen kun emäntä sanoo, että kyllä siitä voi mennä.

Lopuksi Arska jäljesti meidät autolle ja nukkui sitten kotimatkan. Ens viikolla taas uudestaan.

Cello on kitkerä kun Arska pääsee ja hän ei. Cello nimittäin tietää, että tuo tietty reppu tarkoittaa sitä, että mennään tekemään jotain kivaa. No ens viikolla alkaa Cellon koiratanssin alkeiskurssi, joten sitten pääsee nuorukainenkin reissuun kerran viikkoon ja ihan kaksin meikäläisen kanssa.

Aasa on nyt nypitty bikinikuntoon, joten kesä tulkoon. Celloltakin nyppäsin pari karvaa, sen enempää siinä ei nypittävää ollut. Arskaa en onneksi vielä pistänyt kesäkuosiin, olis voinut tulla pikkasen kylmä tänään jos olis ollut turkki pois, vaikka oli takki päällä, joten se projekti on vielä edessä. Viivinkin turkille tarttis vielä jotain tehdä. Tulis vaan vielä kesäsäät, eikä raesateet.