Tänään Cellolla oli viimeinen kurssikerta. Kenttä oli kuuma kuin pätsi ja varjo vähissä. Cello tsemppasi aluksi ihan hyvin, mutta väsähti aika sukkelaan. Loppuosuus tuntia ei mennyt enää ihan putkeen. Cello loikki ja hyppi ja hääräsi, eikä jaksanut yhtään keskittyä siihen mitä oltiin tekemässä. Tosi lohdullista huomista näyttelyä ajatellen... No menee kuin on mennäkseen.
Herra ja Rouva Linnun poikaset alkavat olla jo aika isoja. Tänään näin ensimmäistä kertaa yhden niistä olevan jo pesän ulkopuolellakin. Tämä on sitä vaarallista aikaa; ei vielä toivoakaan lentotaidosta, mutta urheiluhenkeä ja extremeintoa on riittämiin.
Koirilla oli tänään ravinnonhaku mielessä. Ensin Aasa oli löytänyt jonkun ällön näköisen niljakkeen, jota natusti tyytyväisenä, muut kärkkyivät ympärillä kateellisina. Pakko oli mennä katsomaan, että mikä mädäntynyt raato Aasalla oikein on. No se oli vaan pala kurkkutorvea, ilmeisesti Cellon jonnekin pihalle piilottama ja Aasan nyt löytämä. Annoin Aasalle ilon jatkaa nakertelua. Jossain vaiheessa saalis siirtyi Viivin omistukseen, tiedä sitten saiko Viivi sen syötyä vai vieläkö pihalle jäi jotain.
Ruoho on taas kasvanut kohisten, sadepäivät taisivat tehdä sille hyvää. Niinpä oli pakko käynnistää ruoholeikkurit:
Toisaalta kun ei kurkkutorvea riittänyt kaikille, niin elävä kasvisravinto ehkä korvasi menetyksen.
Se on sitten loma, loma, loma!!! Ihanaa! Kokonainen kuukausi ihan rauhassa työasioiden osalta, ainakin toivottavasti. Huomenna suunnataan näyttelyyn, taidan siis siirtyä pakkaamaan näyttelykassia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti