Vauhtiveikko koulutuksessa

Tänään Cellolla oli taas "käsittelykoulua". Herra oli henkeä täynnä välittömästi kun näki, että otan koulurepun esiin. Cello hyppi ja loikki ulos ja sisälle ja sisällä paikasta toiseen odotellessaan, että pääsee lähtemään. Autossakaan ei malttanut rauhottua ja pahin paikka oli kun tyttäret jäivät kyydistä Cittarilla, Cello kun oli ihan varma, että nyt me ajettiin onnemme ohi.

Koulutuspaikalla Cello ei koskaan malta haistella mitään, ei edes merkkailla puskia, poika vaan puurtaa duunia. Onkohan se ollut edellisessä elämässään saksanpaimenkoira. Taisin kyllä pohtia tätä joskus aikasemminkin...

Kun päästiin takaisin kotio, niin Cello villiintyi ihan täysin ja onnistui, harvinaista kyllä, villitsemään kaikki muutkin. Juosivat suurimmaksi osaksi ulkona, onneksi, ja nuo vanhemmat on opetettukin siihen, ettei sisällä kamalasti riekuta, mutta Cello veti kunniakierroksia vielä olohuoneessakin sohvien selkänojia pitkin. Aasa puolestaan oli juossut niin, että läähätti kun pahemmankin urheilusuorituksen jälkeen.

Se on sitten enää yksi herätys lomaan, tässä alkaa jo ollakin aika lomamoodissa ja aivot narikassa.