Aamulla suht aikanen herätys, ei kuitenkaan epäinhimillisen aikaisin, joskus kun pitää olla tien päällä jo aamuyöstä, että ehtii ajoissa näyttelypaikalle. Täytyy tunnustaa, että kun heräsin, hippasen ennen kellon soittoa, niin hetken ajattelin, että minkä ihmeen takia piti taas ilmoittaa koiria näyttelyihin ja jos kerran piti, niin eikö voinut tyytyä 'kotinurkilla' järjestettäviin. Tai eikö sitä voisi tyytyä harrastamaan koirien kanssa vaikka vaan lenkkeilyä ja käydä jollain iltapäiväkursseilla. Jos ette arvanneet, niin en olisi jaksanut millään lähteä liikkeelle.
Matka meni sukkelasti... tai no niin sukkelasti kun tästä nyt Ulvilaan menee eli reilu pari tuntia. Paikalla löydettiin hyvä varjopaikka odotella, itse kehät olivat kuumalla hietikolla. Koirat olivat tietty ihan täpinöissään, Cellolla meinasi välillä odottaessa palaa hermo ja se sai omituisia riekkukohtauksia.
Tuomari oli kiitettävästi aikataulussa. Odottelimme tovin ihan kehän laidalla ja sitten olikin jo Cellon vuoro. Mua jännitti aika lailla, että miten homma menee. Cello seisoi pöydällä upeasti ja antoi tutkia itsensä kiitettävästi. Mittanauhaa se vähän väisteli ja maassa ei mennyt ihan niin mallikkaasti kuin mielestäni olisi pitänyt. Liikkumista ei olla harjoiteltukaan kovin paljon, joten sen kanssa vähän tökki kun Cellon piti haistella maata yms. mukavaa. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen varsinkin kun tuomari oli kirjoittanut arvosteluun, että "good temperament".
Tässä voisi vaikka mainostaa, että www.erilainenkoirakoulu.com, sinne ne koirat menneet on
Tyttären Astra sitten otti ja yllätti. No pöydällä se ei koskaan ole ollut mikään ihan priima esiintyjä, se pyrkii nojaamaan esittäjään. Nyt kaikki olisi mennyt suht ok muuten, mutta kun tuomari tuli ensimmäisenä mittanauhan kanssa, niin Astran pasmat sekosivat. Antaa Astra toki käsitellä itseään, ei siinä mitään, mutta se nojailu paheni mittauksen myötä, kun sitä ennen olin juuri saanut Astran seisomaan ihan omin jaloin. Maassa Astra sitten meni ihan loistavasti. Liikkuminenkin sujui muutamaa laukkakohtausta lukuun ottamatta hyvin. Olin oikein positiivisesti yllättynyt entisen 'anteeksi, että olen olemassa' -esiintyjän iloisesta esiintymisestä.
Kotimatka meni ilman ihmeempiä kommervenkkejä ja kotiin tuli kaksi hyvin latautunutta koiraa. Kotona myös odotti muutama latautunut koira... oma lataus vaan oli aika vähissä, joten ruuan päälle nukahdin sohvalle. Heräsin siitä tuntia myöhemmin niska jäykkänä ja pää puuduksissa.
Ens viikonloppuna sitten taas, näytelmiin meinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti