Tänään innostuin pistämään Arskaa kesäkuntoon kun päästiin puuhaan ulkona ja auringossa. Alotettiin saksilla kun Arskalta ei sitten kastraation ole oikein turkki irronnut nyppimällä. Päätin kuitenkin lopulta nyppiä osan turkkia, kun se saksilla leikattuna näytti niin räävittömältä ja Arska tänään oikein viihtyi siistittävänä. Tosin loikkasi pöydältä alas kun en tajunnut varoa, taas näitä "ei se koskaan ennen" -juttuja, kun ei Arska koskaan ennen ole niin tehnyt. Tuli kuitenkin aika pahan näkösesti alas, sokea kun on, joten sen jälkeen vaihdettiin tyyliä: Arska istui sylissä nauttimassa auringosta ja turkin käsittelystä, vähän hieroinkin aina välillä. Aika pitkälle jo päästiin, mutta vielä riittää viimeistelemistä...
Arska ennen ja Arska jälkeen.
Sisällä istuessani seurailin Cellon puuhia. Cello meni ulos, Cello tuli sisään, Cello meni ulos, Cello tuli sisään. Duoda, duoda... Ulos mennessään Cellolla oli mukanaan ruokanappula (sitä jättimallia), sisään Cello tuli tyhjin suin. Juu'u Cellolla on tapana raahata tavaroita ulos ja minä kannan niitä sitten sisälle, mutta, mutta... tilanteeseen on nyt kyllä käytävä tutustumassa ihan paikan päällä, siis ulkona, koskapa Arosa löysi eilen haudattuja nappuloita.
Cellon aarrekätkö lienee tässä:
ja meikäläisen uusimmat istutukset myös ja koristekivistäkin osa hautautui, ei sentään hankeen, mutta multaan. Ohhoijaa. Ei kun multa takaisin paikoilleen ja vähän estettä eteen. Täytyy muistaa vahtia tai sitten pistää luukut kiinni, eikä päästää koiria kulkemaan vapaasti ulos ja sisään. Niin ja voishan tietty hakea vähän sitä matalaa koristeaitaa, josta on ollut puhetta...
Että ei kun hyvää yötä tältä päivältä, Tuulensuoja vaikenee yöunille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti