Juhla ja juhannus

Toisinaan on päiviä kun tapahtuu paljon, korkeelta ja kovaa. Sitten on päiviä kun ei tapahdu pal mitään eikä ihan sitäkään. Juhannus sattui kuulumaan ensinnä mainittuihin.

Torstaina Cello kävi vielä "käsittelykoulussa" ennen kuin siirryttiin juhannusmoodiin. Cellon osuus sujui suorastaan loistavasti, kouluttaja jopa kehui Cellon edistymistä. Vähän meinasi meikäläiselle ahneus iskeä, että jos vaikka BH-kokeeseen... Cello selvisi harjoituksistaan onneksi ennen sadekuuroa. Toisaalta sadekuuroharjoitus olisi voinut olla mitä erinomaisin noin niin kuin näytelmiä ajatellen ja niitä ajatellenhan me koko kurssille mentiin. Itse kyllä pääsin nauttimaan kesäsateesta ja hiostavasta sadetakistakin.

Torstaina tuli sattuneesta syystä Muumi meille juhannushoitoon. Siinä mielessä hankala tilanne, että olin itse lähdössä Sysmään... mutta kun tapahtuu, niin tapahtuu, ei ajankohtia aina voi valita. Tyttäret jäivät kotiin koiria hoitamaan ja heidän urakkaansa helpottaakseni päätin ottaa Cellon mukaan matkaan. Enpä arvannutkaan millainen matka siitä Cellolle tuli.

Perjantaina pakattiin kamat autoon ja nokka kohti Sysmää. Tai no parin mutkan kautta kun unohdin tavaroita kotiin. Onneksi oltiin vasta läheisellä huoltoasemalla, parin kilsan päässä kotoa, kun huomasin asian, joten ei kun kodin kautta koukaten. Niin joo ja pitihän se käydä hakemassa vähän tuliaisia mopojengille, joten koukattiin sitten myös Nummelan kautta. Lankesin ostamaan Cellollekin vähän matkaevästä ja lelun... Ohhoijaa.

Pitkän matkan päätteeksi Cello sai haistella maaseudun tuoksuja, tosin ehkä erään chihuahuanartun tuoksut olivat kuitenkin pal kiinnostavampia. Cello tapasi myös pari naapuria, jotka oli kutsuttu päivälliselle. Mikä ehkä Cellon mielestä oli kamalinta: no se kun lähdin saunaan ja Cello joutui jäämään mökille odottelemaan; varsin vieras paikka ja Cellon kantilta katsoen varsin vieraita ihmisiäkin. Eikä juhannussauna koskaan ole kuulunut niihin pikasaunottaviin, vaan niihin ajan kanssa saunottaviin uimisineen kaikkineen.

Illalla poltettiin "kokko", lainausmerkeissä sen takia, että ehkä se oli enemmän iso nuotio kuin kokko. Paistettiin makkaraa ja perunoita ja lihaa ja kaikesta Cellokin taisi saada osansa. Oikea herkkuilta siis.

Yöllä Cello ei oikein tiennyt, että olisiko nukkunut sängyn alla (kuten kotona) vai sängyssä. Niinpä Cello loikki ees taas aika ison osan yötä. Ei se minua häirinnyt, mutta miten mahtoi olla Cellon levon laita.

Lauantaina paikalle tuli lauma vieraita. Aikuisista viis, niille Cello vaan tuhahteli, mutta auta armias kun "pikkuväki" taapersi paikalle. Moisia outoja ilmestyksiä piti haukkua ihan urakalla, ei tosin pitkää aikaa, mutta täydellä teholla. Kyllä huomaa, ettei meillä ole pieniä lapsia... Otin sitten Cellon varmuuden vuoksi taluttimeen, mutta alkujärkytyksestä selvittyään Cello käyttäytyi ihan moitteettomasti ja kesti hyvin pikkukansan lähentelyt, vaikka välillä tuli kerralla monet pienet kädet kohti. Yritä siinä sitten selittää taaperoikäisille, että hei mieluummin yks kerrallaan ja mieluummin ei päälaelta. Lopulta Cello makoili ihan rauhassa, vaikka koko pikkuisten kööri juoksi ympyrää Cellon ympärillä, hihkui, huusi ja huitoi. Tunnustan; olin vähän ylpeä koirastani.

No ei ne siihen Cellon koettelemukset päättyneet. Lähdettiin iltapäivällä kotia kohti, mutta poikettiin matkalla yhden kyläpaikan kautta. Celloa ei otettu sisään, siellä kun oli pikkuruisia koiranpentuja. Häkki ulos varjoon ja Cello sinne, eipä paistu paahteessa eikä keity kuumassa autossa. Oli siinä taas koettelemusta kerrakseen, varsinkin kun kyläpaikan aikuiset koirat jossain välissä luikahtivat ulos. Eivät kyllä Celloa kiusanneet, näin häkin nimittäin koko ajan tuvan ikkunasta. Siellä Cello istui tarkkana kuin porkkana, täysin rauhallisena, naama kohti talon ovea, ja odotti.

Vierailun jälkeen pakkauduttiin taas autoon ja jatkettiin matkaa kotia kohti. Cello nukkui takajalkatilassa autuaan unta suurimman osan loppumatkasta. Muutaman kerran kömpi istuvilleen ja "kysyi", että joko ollaan perillä.

Eipä malttanut Cello kotona heti rauhoittua, olihan sitä kaikkea uutta hajua varmaan tullutkin sillä aikaa kun oltiin pois. Pihaa piti tutkia tarkkaan ja hartaasti pitkälle iltaan. Toisaalta muut koirat olivat myös tohkeissaan, olivathan ne "joutuneet jäämään kotiin". Tyttäret olivat toki selvinneet koiranhoitourakastaan vuosien kokemuksella ja äärettömällä notkeudella, olipa vanhimmainen jopa nukkunut koirien kanssa alakerrassa. Tuliaisiksi reissusta koirat saivat ison määrän hajuja. Erityisen tarkkaan piti haistella pennun hajut. Niin ja Cellokin piti haistella huolella ja tarkkaan.

Tänään koirat nukkuivat pitkään ja hartaasti, ei mitään kiirettä kömpiä liikenteeseen. Päivällä oli vielä omat yllätyksensä varattuina koirille, nimittäin nuorimmaisen synttärit. Vaikkei porukka täysin vierasta ollutkaan, niin aika hässäkkä siitä syntyi kun vieraita kuitenkin jokunen tuli paikalle. Arosakin kävi meitä jälleen moikkaamassa, synttäreitä juhlimassa. Illalla tuli vielä Muumin emäntä hakemaan Muumin kotiin.

Juhannuksesta on muistona monta monituista kutisevaa ja punottavaa paukamaa, hyttysiä kun Sysmässä oli riittämiin. Herra ja Rouva Linnun poikaset ovat myös kuoriutuneet juhannuksen kunniaksi ja pienet untuvapäät pilkistävät pesän reunoilta. Poikasia vahditaan vielä tarkkaan ja melkeen koko ajan joko Rouva tai Herra Lintu on paikalla, päivystää pesän reunalla. Niin ja juhannussää oli upea, ei voi todellakaan moittia.

Sinne meni juhla ja juhannus. Keskikesän juhla, yötön yö. Nyt on rauha maassa ja työviikko edessä.