Luuri, muisti, luurin muisti ja käsittelykoulu

Jos illalla valvoo myöhään, niin aamulla saattaa olla, ettei pääse ylös kovin aikaisin. Tämä päti tänä aamuna meillä neljään länderiin. Kun kömmin, en todellakaan aikaisin, ylös punkasta, niin yksikään ländereistä ei hievahtanutkaan. Normaalisti Cello herää ihan riemuissaan AINA kun vaan joku nousee, Arskakin pomppaa jalkeille melkein aina ensimmäisenä heräävän kaksjalan kanssa yhtä aikaa. Viivi taas haluaa monina aamuina nukkua "vielä vähän" ja Aasa ei vapaaehtoisesti herää ennen puolta päivää. Vaan tänä aamuna ei kukaan ländereistä siis hievahtanutkaan. Vasta joskus vähän ennen yhtätoista kömpi ensimmäinen ulos makkarista. Arkiaamuna olisi lauma tietenkin ollut pakko herättää, mutta koska tänään on sunnuntai, saivat länderit jatkaa uniaan rauhassa ja herätä ihan omaan tahtiinsa.

Puhelin pitäisi aina ehdottomasti laittaa joka kerran samaan paikkaan, muttei se niin mene, tuleeko aina edes yritettyä. Tänä aamuna... minä aamuna!?!, päivää se jo oli, aparaatti sitten ryhtyi joikamaan. Muistelin sen olevan jossain päin keittiötä... vaan missä? Koirat avustivat etsinnöissä pyörimällä tehokkaasti jaloissani. Lopulta luuri löytyi, tosin se ei enää soinut. Onneksi oli soittajan numero muistissa, niin saatoin kilauttaa takaisin päin.

Joskus muuten numero ei jää luurin muistiin syystä tai toisesta. Silloin tietenkään ei, jos olen kytkenyt puhelimesta virran pois päältä vaikkapa palaverin ajaksi tai jos akku on tyhjentynyt. Puhelu siirtyy suoraan vastaajaan. Silloinkaan numero ei aina jää muistiin, jos luuri on varattu ja puhelu ohjautuu suoraan vastaajaan. No olen kyllä joskus onnistunut ihan itse sössimään koko jutun ja painamaan jotain nappia, jolloin kaikki tieto on kadonnut. Niinpä on vastaajassani joskus ollut viesti ja soittopyyntö, vaan mihinkä siinä sitten soitat kun ei vastaajan viestissä ole numeroa mainittuna, eikä sitä löydy luurin muististakaan ja soittajan kanssa samannimisiä on Suomi pinkeenään. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos jollekin on jäänyt, tai joskus jää, soittamatta.

Illansuussa oltiin Cellon kanssa Eläin Akatemian järjestämällä Koiran käsittely -kurssilla. Jotenkin olin ajatellut koulutusta "perinteisemmäksi" siinä mielessä, että kaikki tekevät samaa asiaa jne. Mutta ei, jokainen opiskelikin sitä asiaa, jonka oli etukäteen ilmoittanut itselleen tärkeäksi. Cellon kanssa siis opiskeltiin näyttelyseisontaa ja "tuomarikäsittelyä". Se meni yllättävän hyvin, täytyy sanoa. Olin positiivisesti yllättynyt. Cello itse oli ihan täpinöissään ja selkeästi se mielsi "olevansa töissä", koska työskenteli niin intensiivisesti ja täysipainoisen keskittyneesti. Tuli ihan pentukurssit mieleen. Sielläkin Cello selvästi oli töissä, se käyttäytyi täysin eri lailla kuin mitä se tekee ollessaan vapaalla. Vähän rupesi tekemään mieli opiskella kaikki perustottisasiatkin Cellon kanssa ehkä ihan kilpailut mielessä tai ainakin BH-koe. Cellossa tuntuisi olevan ainesta moneen kattona kaikelle avaruus, mutta riittääkö meikäläisessä puhtia ja potkua palata aktiivisesti osallistumaan koulutuksiin... No katotaan.

Niin ja kuvia ei tänään ole, eikä tule. Taidetaan loppuilta ottaa ihan rentoutumisen kannalta, ilman mitään ihmeempiä kommervenkkejä.