lauantaina, kesäkuuta 17, 2006

Kanoja ja kotkotuksia


Upea aurinkoinen päivä. Pestiin pyykkiä ja laitettiin pihaa. Koirat osallistuivat pihatalkoisiin tallomalla istutuksia parhaansa mukaan. Saatiin lopulta matala koiristeaita laitettua suihkulähteen ympärille, olkoon siinä kunnes istutukset ehtivät kotiutua ja alkavat levitä. Eihän se aita ketään oikeesti estä, mutta onpahan sellainen henkinen este kuitenkin. Samalla laitettiin matalaa puista koristeaitaa kaivon ympärille, ettei Cello pääse ihan niin helposti uusimaan kaivantojaan.

Cellolla riitti ihmettelemistä kanassa ja kukossa, jotka olivat äkkiä ilmestyneet pihalle. Se lähestyi niitä varovasti ja eri suunnilta. Kesti hyvän tovin ennen kuin Cello vakuuttui, ettei kumpikaan niistä liiku omin avuin kerrassaan mihinkään eikä mitenkään.



Illalla meillä oli väkeä enemmänkin, myös vieraita koiria. Istuttiin iltaan ja parannettiin maailmaa. Nyt maailma onkin taas huomattavasti parempi paikka elää



Arska otti ilon irti vieraiden syleistä, Cello taas otti ilon irti laumasta seuralaisia. Tosin Cello suhtautui aikasen kylmäkiskoiseti Jadeen, joka yritti hurjasti hurmata Cellon. Cello oli sen sijaan ylettömän ihastunut Luluun, joka ei niin Cellon seurasta perustanut. Muumin vauhti oli Cellolle vähän liikaa, Cello yritti kovasti komentaa Muumia hidastamaan sellaisille lukemille, että olisi pysynyt perässä, mutta kun ei niin ei.



Arska oli tyly isäntä ja kävi tarkistamassa jokaisen vieraan koiran peräpään kylmän viileästi, vaikka kaino Lulukin yritti istua säädyllisesti maahan. Arska vaan tunki pänsä toisen pyllyn alle ja tuuppasi Lulun seisomaan. Aasa suhtautui porukkaan tyynen rauhallisesti, yritti kyllä pari kertaa komentaa Jadea, jolla siis alkamassa juoksut, mutta jätti lopulta sikseen. Viivi sen sijaan oli sitä mieltä, että moinen juoksua tekevä otus pysyköön kotonaan ja kävi muutamaan otteeseen rähähtämässä Jadelle. Mutta Jade oli just niin upea kun yleensäkin, eikä sanonut mitään.

Aamuyön valoisina tunteina lauma uupuneita koiria kaatui punkan pohjalle, mutta se on jo huomisen tarinaa se.

Ei kommentteja: