Aamulla meillä oli kokonainen lauma jäykkiä ländereitä. Kömpivät erinomaisen vastentahtoisesti ylös punkasta. Ensin oli tulla suru puseroon, mutta lopulta kääntyi kyllä naurun puolelle, kaikesta huolimatta, kun katselin miten jäykkäjalkaiset pallofanit könysivät pihalle, ihan piti käskeä, että lähtivät liikkeelle. Täytyy katsoa ja seurata; ellei jäykkyys katoa sukkelaan, niin sitten hierontaa ja särkylääkettä. Nyt toistaiseksi vaan kevyttä liikuntaa, eikä palloleikkejä.
Illalla kun tulin kotio, oli koko remmi jo aika vetreitä. Toivat taas kovasti palloa, mutta nyt ei heitetty, vaikka osaavat ne keskenäänkin pallon kanssa puuhailla. Illan jännitysmomentti oli bokseriuros, joka tuli kylään emäntänsä kanssa. Muru pääsi ihan lenkillekin vieraan kanssa, mutta länderit saivat tyytyä siihen, että ilmestys kökötti heidän kanssaan pihassa. Aasa kyllä yritti ensin sanoa portin verkon läpi, että sua ei täällä kaivata, mutta uskoi kerrasta kun huomautin, ettei vieraita noin tervetulleiksi toivoteta. Maltti puolestaan oli sitä mieltä, että moinen vieras joutaisi painua oitis ja vähän sukkelamminkin sinne mistä tulikin. Arskaa, Viiviä ja tyttären Astraa ei moinen otus kiinnostanut sen enempää kuin patsas kannon nokassa, mutta Cello kävi aika ajoin haistelemassa, että mikäs tyyppi tää sitten oikein on.
Muru kesäturkissaan... turkissaan? ai missä turkissaan? No siinä pentujen jälkeisessään :o)
2 kommenttia:
voi murua ku se on riisunu talviturkin ;)
Uiiii! Söpö koiruus!
Lähetä kommentti