Univelkaa pukkaa

Vähän alkaa olla aivoton olo, jos se nyt koskaan kovin aivollinen on, tänään kuitenkin tavallista aivottomampi. Perjantaina Muru siirtyi hallitsemaan "pentuhuonetta", sinne ei enää muilla ole pääsyä. Siitäkös Tiuku riemastu kun ei enää saa olla Murun kaa ja riekku ensin perjantai-iltana tosi myöhään ja alotti aamuyöllä uudelleen kun jouduin käyttämään Murun ulkona. Ehkä nukuin kolme tuntia, ehkä en. Aamulla sit nukuttiin vähän myöhempään, muttei se oo sama kun yöuni, ei ainakaan mulle.

Seuraavaan yöhän Tiuku oli jo rauhottunut, mutta naapureilla oli bileet. Niistä oli toki infottu etukäteen, mikä oli tosi ihanasti tehty, joten naapurit saivat bilettää ihan rauhassa, paitsi, että meikä tietty valvo tai siis nukku-heräs-nukku-heräs jne. Musa ei häirinnyt, se oli tasasta jumputusta, mut se ihmisten hihkuminen havahdutti kerran jos toisenkin. KePo onneks anto mun sunnuntaiaamuna nukkua vähän pitempään, muttei se yöunia vastannut.

Sit viime yönä Muru piti omaa kivaa... Tuntu, että se kulki koko yön ees taas paikasta toiseen, huokaili, rynkytti makkarin ovea, "kolahteli" lattialle nukkumaan noustakseen taas ylös jne. Käytin Murun ulkonakin, kun aattelin, että jos sillä on hätä. Tarkastin, että kupissa oli vettä ja ruokaakin oli toisessa kupissa. Vaan se mitään auttanut, sama meno jatku oikeestaan koko yön. Kun kello sit soi kuudelta, niin meikä oli kyllä aika zombi.

Päivä meni miten kuten, ei voi kehua, kun oikeesti tuntu, ettei ole aivotoimintaa. Kotiin kerkisin käymäsiltään ja sit reiki-kurssin kakkospäivään (tai iltaan, ihan miten vaan). Siellä ei kyllä ollu ongelmia pysyä hereillä... paitsi kun oli harjotushoidettavana, siinä oli uni tulla loppua kohti.

Länderit oli oottaneet mua kotio tosillaan, erityisesti Arska. Se oli kuulemma pitänyt raahata suunnilleen väkisin portilta sisälle, oli päättänyt ootella siinä, että meikä kotiutuu. Niinpä riemu oli rajaton kun todella kotiuduin. Arska hyödynsi oitis sitä, että tulin reiki-kurssilta, viritykset oli tehty uudelleen ihan just ja energia kulki. Herra loikkas mun syliini ja reiki lähti virtaamaan. Arskan silmät lumpsuivat, välillä painuivat kiinnikin, koko kroppa oli ihan veltto ja taipuili sellasille mutkille, ettei ihan heti uskois. Suu napsu vähän kun ihmisellä, joka yrittää saada kuivaa suutaan kostumaan. Siinä Arska retkotti hyvän tovin hoidettavana ja mun kädet oli niin kuumat, että tuntu kun ne ois tulessa ja teki mieli lähtee uittamaan niitä kylmässä vedessä. Sit vaan äkkiä Arskalle riitti, se lähti ja kädet kylmeni saman tein. Se oli aika mielenkiintosta... vaikka oon ennenkin Arskaa hoitanut, niin ei se noin vahvaa oo koskaan ennen ollut.

Toivottavasti ens yönä saa nukkua...