Tänään oli täydennämme varastoja -päivä. Ensin Musti&Mirriin ostamaan koirille ruokaa; Murulle oma säkki, Tiukulle oma säkki, ländereille yhteinen säkki, marsuillekin oma pussukka ja sen lisäks purupussukka, Missille hunajatankoja ja koirille aamunameja. Seuraavana vuorossa Tiimari, josta valokuville säilytysloota sekä sisääntulon kukkien tilalle kynttilälyhdyt, alkaa nimittäin näyttää kepeesti hauskalle kun (silkki)kukat niin kauniisti kukkii edelleen, vaikka säät on mitä on.
Matkalla Tiimarista kauppaan, muistin, että luontaistuotekaupassakin piti käydä, parit valmisteet nimittäin Murulle. Tosin en kyllä kysynyt, että käykö nää tiineenä olevalle vaan, että käykö nää raskaana olevalle. Sit kun olin haluamani haalinut, niin väärinkäsitysten välttämiseksi sanoin, että no oikeesti nää tulee tiineenä olevalle koiralle... Siitä plussat myyjälle, että kysyi koiran painoa ja totesi sitten, että no ihmisten annos varmaan käy tuon painoiselle.
Sit olikin jo ruokakaupan vuoro ja mulla oli, uskokaan tai älkää, kauppalista. Oon nimittäin päättänyt alkaa säästämään ruokakuluissa ja tein päivällä valmiiks viikon ruokalistan, sen mukaan sit ostoksetkin. Hinta oli kassalla ihan sama kun yleensäkin, mutta nyt kärryssä oli viikon kamat, yleensä vaan noin kolmen päivän.
Hiirenloukut oli vielä listalla kun päästiin autolle, joten ei kun S-rautaan. Sieltä taisteluvälineet alienien hyökkäyksen taltuttamiseksi ja sit kotio.
Iltasella oli Totoron viimonen agitunti tältä erää, tiedä sit oliko viimonen agitunti ikinä, saatto olla niinkin, kosken vieläkään ymmärrä lajin päälle, mieluummin rämmin mettässä jäljellä tms. No joka tapauksessa herra oli varsin hyvin oppinut harjottelematta istumaan esteen takana, vaikka pompin hypyn yli yms. pientä mukavaa. Positiivista kehitystä siis havaittavissa. Esteilläkin oli edistytty, että kai ne asiat viikon pitkin itää Totoron kaalissa, harjoteltu nimittäin ei kyllä olla.
Sillä aikaa kun me treenattiin Totoron kanssa niin KePo lenkkeili Murun kanssa Veikkolassa. Vähän vaihtelua ja sitä "pakkoliikuntaa" omassa tahdissa. Eilen tuli nimittäin huomattua, että kannattaa miettiä missä ja miten Murun kanssa liikkuu. Äkkiä se teki stopin, eikä suostunut siirtymään metriäkään, jos oisin ollut yksin, niin siihen oisin varmaan jäänyt ihmettelemään, että voisko arvon rouva armollisesti jatkaa matkaa ja jos niin koska, meikäläisestä ei oo pakkosiirtämään 55 kiloa (tai kai Muru jo painaa enemmänkin) kovin montaa metriä. Onneks oli KePo ja Tiuku mukana, ne kaahas siitä meitin ohi, niin Muru sit päätti lähteä kuitenkin kaksikon perään.
Yötä vasten viriteltiin hiirenloukut, oli nimittäin kuulemma hiiri pitänyt reippaita bileitä kun nuoriso oli leikkinyt kampaajaa keittiössä. Hiiri oli riehunut hellan takana ja käynyt välillä kurkkimassa nuorisoa.
Joo nuorimmaisesta tuli lyhythiuksinen vanhimmaisen avustuksella, ohjeena vaan joku kuva näytöllä. Vähän kyllä nauratti välineistö, jota kampauksen luomiseen käytettiin. Meillä on normi parturisakset, niissä ei mitään outoa, mut sen lisäks vanhimmainen haki avuksi koirien ohennussakset ja taisipa kokeilla vielä trimmausveistäkin... No yhtä kaikki leikkaus on tosi onnistunut. Minkä kampaajakyvyn maailma on vanhimmaisessa (ja keskimmäisessä ja nuorimmaisessa) menettänytkään. Tai ehkä vanhimmainen voi sit joskus valmiina vaatetusalan artesaanina markkinoida lauseella; osta puku, kampaus kaupan päälle
Nyt ei kun nukkumaan, huomenna on taas duunipäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti