tiistaina, syyskuuta 16, 2008

Alienien invaasio


Mistä tietää, että on syksy? Juu, voi sen tietää säästä tai kattomalla kalenteria, mut ihan kaikkein varmin merkki on alienien invaasio. Sillon tietää, ettei enää kannata laulella kesää olevan jäljellä tai tulevan kauniita päiviä, siis ainakaan lämpimiä päiviä. Alienien ilmestyessä se on syksy, kertakaikkiaan syksy. Nyt on.

Alienit ilmesty ensin yläkertaan, outo juttu, mutta niin se vaan on. Sieltä ne karkotti rummuttavien gerbiilien lauma, tai ainakin alienit toimii nyt silleen niinku sissiperiaatteella, salaa ja pimeessä... tai jotain. Nuorison on käsketty evakuoida kaikki syötävät.

No tänään tuli sitten eka havainto alienien invaasiosta alakertaan. Tai voihan se olla vaan se yks ja sama, mene ja tiedä. Tyyppi oli pistänyt apparilla ranttaliks ja syöny koirannameista vaaleen päälisen, jättäny ruskeen sisustan syömättä. Sit se oli aterioinut KePon pähkinät ja vanhimmaisen kurkusta, siis kurkku-vihanneksesta, ei pään alapuolella olevasta kurkusta, palan.

Alienien ilmestyminen sai aikaan yleisen hälytyksen ja tänään appari, se, joka koko kesän on oottanu mun saavan inspiksen, on evakuoitu tyhjäks. Inspikseen tarvittiin alienien hyökkäys. Nyt keittiössä iskee avaranpaikankammo...

Alienia ei oo näkyny sen jälkeen kun se luikahti hellan taa, mutta seurasin sen jälkiä tiskipöydän kaapin alle. Edessä on kaapinalusen imurointi ja tsekkaus, mut se on huomenna se, kaikkea ei vaan jaksa eikä ehdi yhtenä päivänä. Huomenna käydään myös ostamassa uudet alienansat, näin on. Pari työlinjasta russelia vois olla paikallaan, ländereistä ei ainakaan oo alienjahtiin, eikä kyllä leoistakaan, Maltista ja SunnyAnterosta oli, Maltti tosin teki alienjahdissa enemmän tuhoa kun alienit, SunnyAntero oli älyttömän pätevä, molemmat vaan on jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen.

Jos nyt jollekin jäi epäselväksi mikä invaasio meillä on, niin jokasyksyinen hiirien hyökkäys. Tai siis yleensä niitä on pari kolme ja kun ne saa loukutettua, niin rauha laskeutuu taistelutantereelle. Siihen asti jatkamme sotaa apatiaa vastaan... tai jotain.

Ei kommentteja: