perjantaina, syyskuuta 26, 2008

Ratkaisuja, ratkaisuja ja lupaamani kuvat


Mietittävää on viime aikoina riittänyt omiks tarpeiks ja ylikin, siitä ylimenevästä on sitten saaneet ystävät "nauttia", kiitos heille. No nyt on kaks mietintää suoritettu loppuun ja kolmas on toteutusta vaille valmis, helpottaa fiilareita kummasti.

Amandaa ei tulla pennuttamaan vaan Amanda siirtyy sijoituskotinsa omistukseen. Tässä kohti sitten ehkäs kiitän "luontoa" siitä, että Amandan tiineys meni viimeksi kesken, sillä vasta vähän aikaa sitten saamieni tietojen valossa koko astutus olis jäänyt tekemättä ja niitä tietojahan sitten ei taas ollut käytettävissä silloin kun viimeksi astutin Amandan.

Todennäköisesti nyt on ihan sama mitä sanon tai sanomatta jätän, tai olisinko edes käsitellyt tätä asiaa missään, niin spekulaatioita syntyy. Kyse on Amandan takaa tulevasta AI eli autoimmuunisairaus -riskistä. Toki pennut ois voineet kaikki olla kauniita ja terveitä ja vahvahermosia, ei siinä mitään, ainahan pahimmassakin tapauksessa, kun jalostusyksilöt kuitenkin ilmiasultaan ovat terveitä, osa on kantajia, osa terveitä ja osa valitettavasti sairaita. En kuitenkaan halunnut tässä tapauksessa ottaa riskejä, joten nyt vältymme sitten kaikilta: sairailta onneksi, kantajilta onneksi, terveiltä valitettavasti. Joku toinen ois päätynyt toisenlaiseen ratkasuun ja se ois varmaan ollu ihan yhtä oikee ratkasu kun tääkin. Kukin tyylillään.

Nouto-ongelma pyyhkästiin taivaan tuuliin, ei riitä aika, ei resurssit, ei raha, eikä oma jaksaminen. Tasapaino-ongelman ratkaisu siirty hamaan tulevaisuuteen ja suhdeongelma pysyy entisellään kun sehän ei mua tavallaan ees koske että KePo voi sit vaikka ite hoitaa sen ongelman...

Juu ja sitä toteutusta vaille olevaa ongelmaa en ees tänne listannut, se ratkes melkeen yhtä nopsaan kun ilmestykin. Enää vaaditaan vähän naputtelua ja homma on hoidettu hamaan historiaan.

Murula on nyt niin kun valmis. Tai no pressu ostetaan vielä lattialle synnytystä varten (jos ehitään) ja jotain synnytysrekvisiittaa vielä uupuu, mut siis periaatteessa takkis on nyt viimeistelty.

Tässä olohuoneen portilta otettu kuva rouvasta ja pentutiloistaan, takka jää kuvaajan oikeelle puolelle ja makkarin ovi vasemmalle. Kuten näkyy, niin jotain outoja "romuja" on vielä tuon toisen istuimena toimivan arkun päällä. Lähinnä siellä on tyynyjä, että kai mä niille jonkun paikan tässä vielä keksin. Pöydällä sit on taas synnytykseen liittyvää tavaraa ja lisää siis tiedossa.


Rouva ja uus juoma-ruoka-telineensä.


Että siinäpä ne perjantaikuulumiset. Viettäkäähän ilonen ilta!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kelpaa tosta syödä ;-) Toivottavasti sulle maistuu! Mulle ei oo viime aikoina taaskaan raksut kelvannu, paino putoo vaan.

sari kirjoitti...

Minäkin kuulin Sybilleltä tuosta AI-asiasta, kurja juttu. En nyt tiedä, miten aion hoitaa Peetun mahdollisen isyysasian, voihan olla ettei mun tuota (isyyttä) tarvi muutenkaan pohtia, harmi kyllä.