Onko fiksua jos koira on fiksu

Mielenkiintoinen dilemma
Sulla on sisävessa, käytät sitä säännöllisesti, etkä ruiki nurkkiin tai pitkin pihoja. Sitten sulla on koira. Eräänä päivänä tämä koira kokee AHAA-elämyksen; kun kaksjaloille tulee nk. hätä, ne käyttävät tuota kopperoa, sen siis täytyy olla luvallista. Seuraavan kerran kun rakko painaa ikävästi, eikä kukaan kaksjalka just sillä siunaaman sekunnilla älyä avata ulko-ovea, koira avaa vessan oven, käy seisomaan pöntön viereen ja nostaa koipea. Jeh, sehän on kuin isäntänsä konsaan, ainoo vaan, että isännän osumatarkkuus on yleensä kuitenkin huomattavasti parempi. Onko koira sisäsiisti vai onko meillä sisäsiisteysongelma? Onko koira peräti älykäs ja osaako se jopa ajatella loogisesti? Jos se fyysisesti olisi mahdollista, paranisiko osumatarkkuus harjoittelulla ja hoituisiko homma lopulta peräti omistajien huomaamatta.

Great, hyvä TOTORO!!!

Satuja tunteva otus
Lukeeko koirani päivisin salaa satuja? Minä en ainakaan enää lue niitä ääneen, lapset ovat sen iän jo ohittaneet. Koirani kuitenkin selvästi on lukenut prinsessa Ruususen, se tietää, että 100vuotta nukkunut herää kun sitä suutelee huulille. Sunnuntaina kun KePo lähti duuniin, palasivat koirat makkariin, jossa meikä edelleen veti sikeitä. Erään mielestä oli kuitenkin aika jo nousta, joten se pomppasi viereeni, suukotti varovasti kielellään huuliani, istui odottamassa tovin ja lopulta asettui huokaisten pitkälleen. Kohta taas uus yritys, sama pieni suukkonen, rauhallinen odotus ja takasin maate. Ei tainnut ymmärtää, ettei ole prinssi ollenkaan eikä emäntänsä 100vuotta nukkunut prinsessa, vaikka ehkä yö sadalta vuodelta tuntuikin vai ajatteliko kenties, ettei emäntä näytä päivääkään alle satavuotiaalta aamulookissaan...

Great, hyvä TOTORO!!!

Oon tullut siihen tulokseen, että Totoro on "liian fiksu"; osaa avata ovet, osaa keplotella maton jumittaman portin auki, osaa sitä ja osaa tätä, oppii tosi / liiankin nopeasti, osaa "järkeillä" ja tehdä johtopäätöksiä... Fiksun koiran puuhia on kiva katella, mutta fiksun koiran jälkiä ei aina ole kiva siivota eikä oikeesti fiksu koira taloudessa välttämättä ole siunaus.

Tänään oli Tiukun pentujatkon kurssikerta, vuorossa kaupunkielämää eli sekotettiin kauppakeskus Sellon rutiineja pentulauman kanssa. Kyllä näki kuka pennuista oli kaupunkilaisin, vaikka jännittävä paikka se oli kaikkien mielestä, mut stadilaisin oli toki rauhallisin ja rentokäytöksisin. Kaikkea nähtiin; ihmisiä, ostoskärryjä, junia, linjureita, portaita, humalaisia, lapsia, aikusia, nuorisoa, tupakoitsijoita, lastenrattaita, fillareita, koiria jne. jne. Sitä taas hyvin muistaa minkä takia asuu maalla, eikä perusta isoista ostoskeskuksista.

Lähinnä tapsuteltiin paikasta toiseen ja pysähdyttiin välillä tekemään tottista ja kontaktia. Sisälläkin ostoskeskuksessa käytiin ja siellä oli sopivasti meitä ajatellen joku häpening ja siis kuulutukset pauhas ja yleisö kilju. Portaitten kulkemista harjoteltiin ja junan oottelemista. Osa ihmisistä suhtautui pentulaumaan ystävällisesti, osa ei ollut huomaavinaankaan, osa oli tosi närkästyneen näkösiä ja olipa niitäkin, joista näki, että pelkäävät koiria, pentuja tai ei.

Homma meni Tiukulta suht ok, vaikka saikin kotiläksyksi harjotella enemmän ihmisten ilmoilla, jotta oleminen ois rennompaa. Paniikkia ei ollut havaittavissa, mutta selkeetä stressaantumista kyllä. Se on sit KePon lähettävä kiertämään Nummelaa...