Metsään haluan mennä nyt

Eilen olin "turisteilemassa" Tiukun pentukurssilla ja siis jälkimettässä. Yhtään jälkeä en tehnyt, yhtään jälkeä en ajanut, hirvikärpäsiin en törmännyt (kuulemma niitä oli), pidinpä vaan seuraa kurssilaisille, toimin koiratolppana ja juttelin koirajuttuja. Tosi kivaa oli.

Tiuku sitten kyllä ajo parit jäljet ja hyvin kuulemma oli menny, jopa niin hyvin, että KePon ois kuulemma pitänyt tehdä pitempiä jälkiä. Tosin pientä keskittymiskyvyn lyhyyttä on Tiukussa vielä havaittavissa; jälki tulee ajetuksi pätkissä ei yhtä soittoa intensiivisesti.

Tänään oli sit aamupäivästä jälkipäivä kasvateille, osanotto tosin ei päätä huimannut, mutta eikös sitä niin sanota, että väki vähenee, pidot paranee. Siikajärven pöpelikköä koluttiin ja jaettiin se hyvässä yhteisymmärryksessä parin PK-harrastajan kanssa.

Alottelijoiden ekat jäljet oli lyhyitä ja suoria, ei kovin pal vanhentuneitakaan. Ekalla jäljellä oli havaittavissa pientä epävarmuutta, että mitä ihmettä tää nyt oikein on, mut toinen jälki meni jo hyvin ja kolmanneksi tehtiinkin vähän pitempi, ei erityisen suora jälki, joka sai vanhentua puolisen tuntia. Viktorissa (vaikkei mun kasvattini olekaan ) on todella ainesta jälkikoiraksi ja tosi hyvin meni Veikkokin.

Omista vaan Arska oli mukana ja olikin henkee täys jo kotoo asti, se kun eilen illalla äkkiä tajus, että mä teen jälkimerkkejä. Sit kun tänään sai vielä jälkivaljaat päälle, niin se oli menoa eikä meininkiä. Vähän jännäsin, että kuin menee jälki varsin pitkän tauon jälkeen, mutta Arska suorastaan loisti taidoillaan, veti ihan suoriltaan molemmat jäljet kulmineen, kaarteineen kaikkineen. Oli ilo kattoa sitä tekemisen riemua.

Hilpeyttä muuten herätti kun neuvoessani jäljen tekoa ja merkkien käyttöä aloin opastaa, että näkevien koirien kanssa pitää sitten huolehtia... Ehkä ne näkevät koirat ovat enemmistö ja ois voinut sanoa asiat toisin, mutta sokee koira on mulle luonnollinen asia, joten niin tai näin, se on aina oikeinpäin.

Sää muuten on ollut koko päivän upea, auringonpaistetta ja lämmintä. "Mettäleiri" vielä oli ihanan aurinkoisessa paikassa, joten jälkien vanhenemista ootellessa sai ottaa aurinkoa ja nauttia lämmöstä. Suoranaista ylellisyyttä.

Uupunut jäljestäjä:


Vaan nyt katoan koneelta. Tuulensuoja toivottaa kaikille lepposaa lauantai-iltaa!