Hyvästit analogiselle ja televisiolle

Heräsin aamulla outoon uneen, siihen oli sotkettu työasiat, autoasiat, koira-asiat ja kaikki sulaan sekamelskaan. Parhaiten jäi mieleen, että työasioiden puitteissa jouduin asiakkaan puhutteluun ja sain sieltä koiranäyttelyruusukkeita. Toinen hyvin muistiin uponnut juttu oli, että jätin auton parkkiin jonnekin ja kun palasin autolle oli satanut lunta. Putsailin autoa havaitakseni, että Mondeo oli muuttunut älyttömän ruosteiseksi Ladaksi, siinä oli kattokin ruosteessa. Samalla rattijuoppo tömäytti auton perään. Totesin lopulta, ettei tää voi olla mun auto... Yks tyyppi tuli siihen ja kysyi, että jätitkö autos sinne. Joo, vastasin. Sain sitten ystävällisiä neuvoja: sun tarttee kato mennä ensin lautalla Tanskan puolelle ja siitä sitten lentokoneella Firenzeen. Mietin mielessäni, että no taisin jättää sen auton vähän kauemmas kun luulin. Siinä kohti kello armeliaasti herätti.

Herätys ei ollut mitenkään mukava, olin ihan jumissa, eikä yksikään raaja tahtonut lähteä liikkeelle ja selkä oli kun puuseiväs. Duuniin kuitenkin jotenkin selvisin ja kestin siellä puoleenpäivään, sen jälkeen oli pakko antaa periksi ja lähteä kotiin. Särkylääke naamariin ja unta pollaan ja maailma vähän vaaleni, tosin istua ei kestä kun tovin kerrallaan. Ehkä pitää hankkia töihin juoksumatto ja opetella koodaamaan juosten.

Tänään eletään viimestä päivää, huomenna on analogisen aika ohi ja digiaika alkanut. Hyvästit siis analogialle ja tässä taloudessa koko televisiolle. Tai siis jää toi vanha toosa tohon nököttämään, muttei sieltä muuta näe kun DVD- tai VHS-leffoja, jos niitä milloin nyt tulee katottua. Ai niin ja aamulla radiossa annettiin vielä yksi hyödyllinen käyttövinkki; vanhaa töllöä voi käyttää myös valaisimena.

Moni on ihmetellyt, että kuin me luovutaan televisiolähetyksistä, miten tullaan toimeen ilman töllötettävää. Tänään viimeksi kuulin kysymyksen, että kuin te tuutte toimeen ilman tv-lähetyksiä. Vastasin, että kun meillä on kato elämä, ei tartte keskittyä keksittyihin elämiin, eikä vajota töllöhypnoosiin. Rahaa tuskin säästetään, veikkaan, että pari kertaa kuussa tulee joku leffa vuokrattua, tai mistä sitä tietää, ehkei vuokratakaan. Ehkä sen sijaan siirrytään kirjaston vakiasiakkaiksi. Toisaalta, jos aion lukea ees kaik omistamani kirjat, niin varmaan ei vuoteen pariin tartte kirjastonkaan ovea avata, ellei halua.

Ja mihin töllöä tarttee kun on koirat, on harrastukset, on kotityöt jne. En oikeesti ehdi katella mitään ohjelmia, joskus jonkun leffauusinnan. Koko ikänäni en oo pal töllöä katellut, kipeenä joskus, sillon kun elintoiminnot on sillä tasolla, ettei nukkua jaksa, muttei lukeakaan.

Näin meillä, miten teillä?