Maalia riittää, maalia riittää vaan...

Aamupäivä hurahti ruokaa laittaessa, tein sen verran, ettei het huomenna tartte uudestaan tehdä, kesäkeittoa nimittäin, sitä on kerran kesässä tehtävä ja riittävästi. Toivottavasti tuo nyt riittää aikankin lauantain ja sunnuntain, sitten ehkäs jo haluaakin syödä jotain muuta.

Iltapäivällä jatku sitten taas maalausurakka. Telineille mun on edelleen tosi hankala kapuilla, se on toi korkeenpaikan kammo, kun keittiöjakkarakin tuntuu turhan korkeelta. Tänään sitten urheesti kapusin noin parin metrin korkeuteen muka harjaamaan seiniä. Juu, tosi pal harjasin... enkä sitten meinannut uskaltaa takasin alas, kun en tienny miten oisin jalkani asetellut, hetken jo aattelin, että istun siellä lopun ikääni. Tosi raivostuttavaa! Joskus ennen sitä kiikku missä vaan ja miten vaan ja nyt ei uskalla mitään. Täytyy kai vaan ryhtyä karasemaan itteään.

Koirat on ihan sikaväsyneitä, ne oikein odottavat, että koska joku kaksjalka menis sisälle, jotta hekin pääsisivät nukkumaan. Ei sillä, ovi on kyllä auki, mutteivat nelijalat keskenään sisällä viihdy, kaksjalkoja on vahdittava. Illansuussa Totoro oli jo niin väsy, että veti sikeitä tiilipinon päällä, miten sinne olikaan kavunnut. Viivi puolestaan kurkki puskan keskeltä varovasti, ettei vaan taas komenneta kauemmas (kaikkien pitää tietty yrittää koko ajan tunkea mahdollisimman liki kellastumaan). Jospa vielä huomenna jaksais rutistaa, sitten urakka olis ehkäs jo ohi...