Kuljetusta ja jälkijatkoa

KePo aina muistaa huomauttaa kun meillä on jotain menoja ja mä hoputan liikkeelle "liian aikasin" ja touhotan matkaan ennen aikojaan ja sitten joudutaan oottelemaan toisessa päässä. Puolustaudun aina sillä, että parempi ajoissa kun myöhässä ja esim. eläinlääkärissä on joskus käynyt niinkin, että kun edellistä asiakasta ei näy, niin ollaan päästy sisälle ennen omaa aikaa. Silti asiasta tulee aina sanomista.

Vaan tänään oli KePolla ihan omia menoja... Kello soi kuudelta. Miten ihmeessä KePo luulee aamupalaan kuluvan melkeen puoltoista tuntia. Ite oisin noussu varmaan (jos siis KePo olis jäänyt kotio niin kun mä nyt) siinä ehkäs varttia vaille seiskan tai ehkä peräti seiskalta. Kello oli tuskin seittemän kun KePo jo touhotti lähtöä (heitin KePon tilausajon reitille), joten oltiin sitten paikalla melkeen puol tuntia ennen sovittua aikaa. KePo oikeestaan heitti ihan saman kommentin kun itekin usein heitän: "menipä tää tänään nopeesti". Vähänkö kävi naurattamaan. Ehkei mulle enää tän jälkeen vinoilla ihan niin pal ja ihan niin helposti... tai sitten vinoillaan.

Jätettyäni KePon pysäkille ajelin kotio viettämään aikaa, jotenkin kun oli kulutettava noin puoltoista tuntia ennen kun oli lähtö kohti Riihimäkeä, tosin ajan kuluminen harvoin on ongelma, enemmän ongelmaa tuottaa seurata, ettei unohda lähteä. Riksussa olin just sopivasti, joskin mulla meni matkaan 10 minuuttia enemmän aikaa kun KePolla kuulemma menee. Onni ja Kuje kyytiin... ai niin ja Adeinakin ja keula kohti kotia. Näin se päivä kuluu kuljetuksissa. No ei vainen, kello oli vasta yhdentoista pintaan kun olin jo kotona.

Iltasella oli Arskan jälkijatko ja tällä kertaa mulla oli nakitkin matkassa mukana. Selkä oli vertynyt eilisestä ihan kivasti, joten ei kun matkaan. Tosin hetken jo aattelin, etten pääse paikalle ollenkaan kun asfaltointityö oli vallannut tien ja autoja seisotettiin tosi kauan. Matkaan, johon normaalisti menee noin 15-20 minuuttia, menikin sellanen 30-35 minuuttia.

Tällä kertaa meillä oli "älyjälkiä", siis piti tehdä 90 asteen kulmia ja jäljestä olis pitänyt tulla tietynmuotonen. Juu tuli siitä jonkun muotonen, muttei sen muotonen kun piti. Arskan eka jälki ei mennyt ihan putkeen. Arska alotti lupaavasti, sitten äkkiä oli kun sunnuntaikävelyllä ja eka kulma meni ihan sössimiseksi... okei, okei, olin tehnyt siitä vähän haastavan, mutta silti. Toinen kulma meni vähän paremmin ja loppusuora suht hyvin.

Sitten oli jäljentekijän vaihto, tein jäljen Hugolle ja Hugon emäntä Arskalle. Tällä kertaa yritin panostaa jäljen suunnitteluun ja katselin maastoa jo edeltä käsin (jälki tehtiin osin hakkuuaukealle); ihan selvää pässinlihaa, tosta noin ja tonne kulma ja sitten tosta noin ja toinen kulma. Matkaan. Ensimmäinen ehkäs 50 metriä meni suunnitelmien mukaan, sitten törmäsin ojaan, leveään ojaan, joka oli täynnä vettä. Siinä kohti jäljen tekeminen meni ihan plörinäksi. Pelkäsin, ettei selkä kestä ojan yli hyppäämistä ja kahlaamaan en halunnut ryhtyä; lopulta kuitenkin löysin kapeamman kohdan ja pääsin ojan yli. Maastossa oli niukasti paikkoja laittaa merkkejä, joten piti yrittää painaa mieleen mistä kulki siinä samalla kun yritti kattoa, että mihin on menossa. Ekan kulman sentäänä sain suunnilleen siihen kun ajattelinkin. Toinen kulma sitten unohtui merkata ja sitä ei kukaan usko kuin samannäkösiä kaikki kannot on, vaikka just sillä hetkellä tuntuu, että kyllä mä tän kohdan muistan.

Arskan toka jälki alko tosi huonosti, Arska oli kun mettälenkillä ja sitä piti palauttaa takasin jäljellepäin. Eka kulmakin meni oikoen... Lopulta Arska sai vähän työvireestä kiinni, teki toisen kulman ok ja pääsi varsin sujuvasti jäljen loppuun. Mutta huono päivä mikä huono päivä, niitä on ollut parit kotonakin, ehkä ukkosilla on osansa sopassa, Arska kun tietää niitten tulon jo etukäteen, jostain ilmanpaineesta tms.

Mielenkiinnolla lähdin mukaan Hugon jäljestystä katsomaan, kiinnosti meinaan pikkasen miten käy. Hugo selvitti loistavasti sen kohdan, jossa loikin ees taas ojan vartta, ei mitään haparointia. Upeeta menoa. Kulmat meni hyvin ja Hugo onneksi löysi senkin kulman, jota en muistanut merkata. Loppusuorasta olin tehnyt vähän haastavan, vaikka se taas mun mielestäni tuntu niiiiiiiiiiiiiiin helpolta, mutta kun en koira ole, joten muutamia asioita ei tullut ajateltua etukäteen. Oppia ikä kaikki.