Loma jatkuu ja hellettä riittää. Tänään on tosin ollut vähän epämiellyttävän raskas ja kostean nihkeä ilma, ei ollenkaan sellanen raikas helle kun viime viikolla. Ukkoskuuroja ei onneks ole näkynyt, eikä toivottavasti näykään.
Palatessani postilaatikolta huomasin, että portaiden alusta alkaa näyttää kuumaisemalta: täynnään pienempiä ja isompia kraatereita. Meillä asuu selvästi pieni kuumies, joka yrittää tuntea olonsa kotoisaksi ja sisustaa sen mukaan. Olenkin ihmetellyt, että miten joku likaantuu huomattavasti enemmän kuin muut... Kuumaisemaa on yritetty luoda pitkin poikin tonttia kyllä muutenkin, mutta maa on ilmeisesti sen verta kovaa, ettei suurempaa tulosta ole syntynyt. Mutta portaiden alla oleva maa on selkeästi pehmeämpää, tai sitten siellä vaan voi puuhailla rauhassa kenenkään häiritsemättä.
Totoro on aika näppärä hämäämään muita. Tänään annoin koirille kuivat leivänpalat. Cello ahmi sukkelaan omansa ja lähti vahtaamaan, josko sais Totorolta napattua tämän palan. Totoro kipitti ulos, sitten sisään ja Cello seurasi perässä. Vedettiin Cellon huomio muualle ja Totoro kipitti keittiöstä olohuoneen kautta takkahuoneeseen, hiipi siitä eteiseen, kurkkasi varovasti laatikoston takaa ja kun huomasi, että edelleen pidimme Cellon huomion itsessämme, niin hiippaili ulos. Saalis katosi Cellolta ja Totoro sai syödä saaliinsa rauhassa.
Päivällä käytiin ostamassa Viiville vihdoin valjaat. Ihan käsittämätöntä miten Viivi onkin jäänyt valjaitta, on lainaillut millon kenenkin valjaita jos tarvetta on ollut. Viivi lähtikin innolla mukaan matkaan, reippaasti paineltiin Nlan Musti&Mirriin, jonne Aasa oli haalinut näyttelyistä muutamat lahjakortit. Sovitettiin ensin Vänttisiä, sellaisia oon ostanut useemmat ja kokemukset on olleet hyviä, vaan Vänttisissä ei ollut Viiville käypästä kokoa, sovitettiin vaikkas kuin monia. Yhdet oli aika liki muuten, mutta rintaremmi nousi mielestäni liian ylös, jos hihna kiristyi, ja tietäen Viivin nieluongelman tiedän myös, ettei rintaremmi saa missään olosuhteissa nousta kurkkuun. Niinpä päädyimme sovittelemaan sellaisia valjaita, joissa kulkee remmi etujalkojen välistä. Viivi alko olla jo lopen kyllästynyt kaikkeen sovittamiseen kun lopulta Jokke-valjaista löytyi sopivat ja sellaiset ostettiin... tai siis Aasa lahjoitti osan valjaista tyttärelleen. No eivät muutkaan koirat tuliaisitta jääneet, että taisi Aasa lahjottaa herkkuhetkiä kaikille.
On muuten näppärää kun jälkikasvu kasvaa niin pal isoks, että voi heittää tekstarin, jotta tuokaa salaattiaineet tullessanne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti