Lompakot laihoina

Perjantai ja tekee mieli huutaa "Loma loppuu, loma loppuu", vaikkei puusta ookaan muita putoomassa kun ihan ite, kylläkin tukka pystyssä, rusketusraidat ihossa ja maalia jalkapohjissa.

Selkä on eilisen jäljillä jäykkä kun puuhevosella, eikä selkä oo pahin vaan jalka, joka kaiketi tosin säteilee selästä. Eilen meni itse asiassa illalla pari tuntia ennen kun sain jalan rauhottumaan sen verran, että sain unenpäästä kiinni kun ensin olin ootellut soittaako KePo hakemaan (ei soittanut). Juur kun olin löytänyt mitä parhaimman asennon tuli KePo - sanonko miltä haisten - ja sen jälkeen ukkonen. Ekan kerran kun kuulin ukkosen jytisevän, pukkasin ikkunan kiinni. Seuraavan kerran heräsin noin puolentoista tunnin kuluttua uudelleen, ukkonen oli pal lähempänä, vedin siis pimennysverhon eteen. Pauketta ja salamointia riitti hyvän tovin, aika liki pyyhki myräkkä, vaikkei ihan päälle tullutkaan. Kun viimein nukahdin, niin jo heräskin nuorimmainen ja sitten vanhimmainen ja kai mä jossain välissä vähän nukuinkin herätäkseni kipeenä ja kankeena uuteen aamuun. Loma loppuu, loma loppuu.

Edessä oli Nlan keikka: paketteja noudettavaks, kirjettä vietäväks, harjapeltejä haettavaks ja täydennystä ruokavaroihin. Alotettiin postista ja samalla eksyttiin paikalliseen Infolaitteeseen, jossa oli synttärit ja kakkukahvit yms. mukavaa. Väkeä oli kun Vilkkilässä kissoja. Pällisteltiin koneita sekä synttäritarjouksia ja lopulta pakkauduttiin Acerin edustajan pakeille taivastelemaan kannettavia ja taivasteltiin niitä sitten lopulta vähän muidenkin kanssa. Päätettiin ostaa vaan survival paketti (ulkoinen kovalevy varmistuksia varten) ja painella kotiin miettimään asioita.

Hauska havainto:
IT-juttujahan pidetään perinteisesti nuorten juttuina ja alalle on luotu "nuorekas imago", vaan mikä on todellisuus. Oli hauska katella Infolaitteen asiakaskuntaa: pari nuorta ja runsaasti iäkkäämpää väkeä, sellaisia eläkeiän jo saavuttaneita. Vain yhden näin tulevan selkeesti kahville, muut ostivat jotain ja meidän jälkeemme kannettavia ihmettelemään tullut pappa kävi kyselemään kysymyksiä, jollasia en olis välttämättä ite osannut esittääkään. Kyllä vanha koira oppii uusia temppuja, eikä kokemuksen tuoma perspektiivi koskaan oo haitaksi.

Ajeltiin S-Rautaan hakemaan harjapellit ja siitä sitten kotiin, jätettiin ruokakauppa väliin. Kotona käytiin keskustelua kannettavasta nuorison kanssa ja tsekattiin nettiputiikkien hintoja, vaikka tuntuu, että se päätös oli jo päässä valmiina ennen kun kaupasta lähti. Vähän halusin kuitenkin vetää henkeä ja ajatella, tai ainakin olla ajattelevinani.

Vanhimmainen lähti kyydillä duuniin, joten mentiin ensin ruokakauppaan ja vasta sen jälkeen takaisin Infolaitteeseen. Nyt on sitten lopakot laihoina ja kannettava lisävermeineen odottaa käynnistämistään. Viikonloppuna ei taida ehtiä, mutta jospa ens viikolla sais uuden tähän vanhan rinnalle ja jollain aikataululla oon sitten uudella koneella. Aion kuitenkin kaikessa rauhassa siirtää tavaraa paikasta toiseen, joten jonkusen päivän tää vanha kone on pääasiallinen kone, uus vasta "rakennusvaiheessa" ohjelmistojen osalta. Toivottavasti ei sitten tartte ihan muutamaan vuoteen koneasioilla päätään rassata.

Saunan kautta valmistautumaan huomiseen Tervakosken näyttelyyn.