Heräsin keskellä yötä hurjasti henkeä haukkoen ja pärskien johonkin painajaisen tapaseen. Kesti tovin päästä unen yläpuolelle ja tajuta mitä tapahtuu. Eipä siinä sen kummempaa kun, että Totoro oli tullut taas kerran takasin punkkaan, käynyt maate KePon ja mun väliin, tyynyn korkeudelle, ja laskenut nyt jo painavan päänsä kaulani päälle ja työntänyt jo varsin runsaan partansa mun suuhuni ja nenänsä mun nenääni. Miten tuo sen teki, en tiedä, mutta tuskin oli mikään ihme, että tuli pieni tukehtumisen tunne... Totoro oli kyllä varsin loukkaantuneen olonen kun häädin hänen armonsa pois pärstältäni, nousi ihan istumaan, mulkoili mua tovin ja käänsi selkänsä.
Aamulla heräsin jo ennen kelloa, päätin nousta ja lähteä duuniin, muutama kuunvaihdeajo kuitenkin ajettavana ja aina parempi jos niistä suoriutuu aamulla ajoissa ennen kun kaikki porukka on duunissa. Ajoin motaria, siellä alkaa jo näkyä, että "pahin" kesälomakausi on loppusuoralla. Tietty olin nyt vähän tavallista aikasemminkin liikkeellä, yleensä lähden puolisen tuntia myöhemmin.
KePo oli tänään ahertanut ja alottanut remontin toden teolla. Nyt vanha ovi on suljettu, uusi ovi avattu, pakastin poissa ulkoeteisestä yms. pientä. Koirat ovat vähän ihmeissään ja yrittävät sitkeesti tulla sisälle siitä missä ovi oli aikasemmin, portaat kun on toistaseksi paikoillaan, nekin kyllä katoavat tuota pikaa, se ehkä helpottaa nelijalkoja, eipä tartte enää juoksennella vanhoja portaita ees ja taas siinä toivossa, että ovi aukenis uudelleen siihen missä se oli.
Totoro huolehti omasta ruokinnastaan; oli käynyt nappaamassa eteisen pöydältä Frolic-pussukan ja ryntäsi olohuoneeseen saalis hampaissaan. No ei siellä enää montaa nappulaa ollut, mutta periaatteesta otin pussin pois rimastuneelta saalistajalta ja jaoin sieltä muutamat namit kaikille, loppupussin sitten lahjotin takasin Totorolle, joka ei pelkää pistää päätään pussiin...
Cello on jossain vaiheessa tullut ristittyä Pöllöksi, joten tämän episodin jälkeen tuli Pöllön pojasta luontevasti Tollo
Ei muuten uskois, että nälkä voi tulla 10 minuutissa sen jälkeen kun on syönyt, eikä uskois miten vaikeeta on olla laittamatta yhtään mitään suuhunsa. Just vähän aikaa sitten meinasin tunkea kourallisen pähkinöitä naamariini, vaikken erityisemmin pähkinöistä perusta. Vaan ei auta, huomenna olis aamulla mentävä verikokeisiin ja 12 tuntia pitää olla syömättä. Normaalisti ei tee heikkookaan, mutta nyt kun PITÄÄ olla syömättä, niin se on sitten äärimmäisen vaikeeta. Toivottavasti en ajatuksissani popsi mitään... Tarttis varmaan vetää suu jesarilla umpeen.
Jaa, taidan mennä laittamaan saunan lämmite ja samalla kattomaan miltä remonttialueella näyttää. Tuulensuoja toivottaa leppoisaa pikkulauantai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti