Tänään oli taas herätys kukonlaulun aikaan kun piti ehtiä labran kautta duuniin, siis, että olis duunissakin johonkin aikaan eikä vasta puolilta päivin. Länderit olivat vaihteeksi virkkuja ja sain jopa neljä karvajalkaa mukaani kun poistuin makkarista, Aasa ja Viivi pysyivät tiukasti kiinni KePon kyljessä.
Eteisessä syntyi lievää hämminkiä kun ovi ei ollutkaan siinä missä se on koko lauman elämän ollut. Tästä oli tietty se hyöty, ettei kukaan riemastunut haukkumaan, ei minkäänlaista metakkaa, vaan kaikki pyörivät hämmentyneinä ympyrää kunnes avasin oven. Siitäkin mentiin varovasti, uudet portaat ovat vähän erilaiset kun vanhat. Ulkoilun jälkeen koko kööri paineli takasin unten maille, meikä vaan joutu pukemaan duunivaatteet päälleen ja lähtemään liikenteeseen.
Lohjan keskusta on aikamoisen mullistuksen kourissa paikka paikoin, joten keskustaan ajaessani arvoin mikä olis paras reitti hurauttaa keskustan toiselle reunalle. Lopulta päätin ajaa jonon perässä, siihen normaalisti vilkkaaseen suuntaan kun ei kääntynyt ketään, ja se olikin oikea valinta, sillä reitti, jota olin ajatellut, olisi johtanut umpikujaan. Olin pääterveysasemalla muutamaa minuuttia vaille seiskan, ovet olivat jo auki ja sain numeron 13.
Homma oli siellä hallussa ja "jono" eteni melkosta vauhti, tuota pikaa oli meikäläisen vuoro... Taisi nro 13 enteillä jotain, lähetettä ei nimittäin löytynytkään mistään. Ihan kiva! Näin sieluni silmin, miten meikäläinen lähetetään kotiin ja joudun tulemaan joskus myöhemmin uudestaan soiteltuani ensin lekurille jne. Onneksi ei, vaan multa kysyttiin sopiiko, että ottavat "samat putket" kun viimeksikin, vaikka voikin olla, ettei niitä kaikkia tarvita ja osa on siis turhia. Veri on uudistuva luonnonvara, siinä kohti mulle olis ollut ihan sama, vaikka sitä olis kupattu puoli litraa ylimäärästä, kunhan vaan tarvittavatkin näytteet tulivat otetuiksi.
Täydet 10 pistettä pääterkkarin labralle. Toiset 10 pistettä terkkarin kuppilalle; palvelu oli tosi ystävällistä, enkä ihan heti muista koska olis aamusumppi maistunut niin hyvälle ja sämpylä niin suussasulavalle kun siellä. No ehkä siinä vaiheessa jo melkee 14 tuntia kestänyt paasto vaikutti ihan hippasen.
Iltapäivällä, kun tulin kotio, saatto jo huomata, että koirat on alkaneet oivaltaa, ettei vanhassa paikassa enää ole ovea, vaan se on muuttanut toiseen paikkaan. Ehkä se autto asiaa, että KePo lomailee ja koirilla on ollut seuraa koko päivän ja ovat varmaan juoksennelleet onnellisina ovesta ulos ja sisään sen kun ovat ehtineet. Sama meno jatku koko illan ja vieläkin on ovi auki koirien kulkea. Viikon päästä kukaan koirista ei varmaan enää muista, että olipa kerran ovi oikeallekin.
Tänään tuli jo muistutus syksystä... siis tavallaan syksystä, syksyllähän kaikki koulut tapaavat alkaa. Sain vahvistukset Arskan pääsemisestä jälkijatkolle ja Totoron pääsemisestä pentukurssille. Pentukurssin ohjelma vaikuttikin varsin haastavalta, ei mikään "telmimme yhdessä" -juttu. Hyvä niin. Huolimatta pienestä "syksy tulee" -fiiliksestä: enää yks herätys ja alkaa KESÄLOMA!!!
Loppukevennyksenä ennen unten maille matkaamista Arska ja "frisbee" eli vanha ämpärin kansi, jonka Arska jostain löysi.
Hei kattokaas mitä mä löysin, tälläsen hienon frisbeen.
Mä oon Arska, the vampyyri ja tää on aika makosa uhri...
tai no aika risa tää oikeestaan on.
Onneks se takavarikoitiin ja emäntä toi pari uutta tilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti