Täällä taas, käymäsilleen vaan, varsinkin kun arpomakone arpoo linjoja talosta ulos miten parhaaksi katsoo, vaikkei ehkä meidän parhaaksemme, ja tuntuu, että aina jonkun meidän kone on vailla linjaa ja kun ei tässä nyt ihmeempää tarvetta ole koneella roikkua, niin joudan hyvin olla se linjaton, suurimman osan päivää nimittäin.
Ulkona on edelleen upeaa, joten taas on tullut oltua ulkosalla koko armas päivä, hyvässä seurassa kuis muutenkaan, siis muussakin kuin koiraseurassa
Nyt naama tuntuu vähän siltä, että aurinkoa on nahka saanut. Mutta kyllä me istuttiin varjossa koko ajan, ihan varmasti istuttiin. Saunassa jos kävis ja vähän tälläis kosteusvoidetta, niin eiköhän nahka taas huomenna jaksa uuden annoksen, jos sellainen tarjotaan, luvattu ainakin on.Niin se panta. Arskalla on magneettipanta, on ollut jo hyvän tovin. Tänään huomasin äkkiä, ettei pantaa olekaan, se on pudonnut joskus, jossain, jonnekin... Yritin miettiä, koska olisin varmasti nähnyt pannan Arskan kaulassa, sitä kun ei kiinnitä huomiota asioihin, jotka ovat aina. Enpä muistanut koska panta ihan satavarmasti olisi ollut Arskan kaulassa, ei muistanut kukaan muukaan. Panta voisi siis olla melkeen missä vaan ja sekä sisällä että ulkona.
Siinä sitä sitten syynättiin pihaa kukin vuorollamme, muttei pantaa näkynyt missään. Se jo tiedettiin, ettei panta ainakaan näkyvällä paikalla sisällä olisi. Mielessäni näin sen jo ruohonleikkurissa ja silppuna nurmikolla ja tavallaan jo vähän alistuinkin siihen, että mennyttä mikä mennyttä. Vaan hätiä mitiä nuorimmainen tapsutteli tuokion kuluttua panta kourassaan paikalle. Oli kuulemma ollut trimmauspöydän virkaa toimittavan tynnyrin vieressä. Nuorimmainen oli muistanut, että palloleikeissään koirat olivat siinä tynnyrin luona törmäilleet ja oli mennyt sitten tarkastamaan tilanteen. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja loma jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti