Loman loppusuora

Sunnuntai ja viimonen lomapäivä, oikein sielusta kirpasee kun sitä ajattelee. Parempi siis jättää ajattelematta ja keskittyä päivän puuhiin huominen unohtaen. Melko aikanen herätys viikonpäivästä huolimatta, tarkoituksena ajella Kotkan näyttelyyn. Joskus mielessä käy ajatus, että kyllä sitä on hullu ajellessaan säässä kun säässä ja joskus jopa aamuyön pimeinä tunteina kohti näyttelypaikkoja. Pitää ehdottomasti ostaa asuntoauto... vaikka ei kai se hulluus sillä katoa, että ajaa säässä kuin säässä keskiyön pimeinä tunteina kohti näyttelypaikkoja. Vai katoaako?

Kotkan reissu oli tosi mukava, rentouttava ja onnistunut, paitsi ehkä kehämenestyksen puolesta Tavattiin Randy ja turisti-Hugo, tavattiin monta leotuttua, ikuistin kameralla KePojen torikokouksen ja ostettiin Aasalle uusi frisbee. Astra ja Cello esiintyivät tosi mallikkaasti, enkä lakkaa ihmettelemästä muutosta, joka Astrassa on tapahtunut tämän kesän aikana, taisi tehdä hyvää Astralle, että vanhimmainen palasi opiskelujen takia toviksi kotiin. Vanhimmainen tosin taitaa olla eri mieltä, päätellen siitä, että sanoi,minun pilaavan Astran, hänen koiransa. Kuulemma kun hän, vanhimmainen siis, on epäsosiaalinen niin ei halua sosiaalista koiraakaan. Tuollainen näkemys ei kyllä ollut tullut pieneen mieleenikään. Tytär uhkasi vaihtaa Astran Arskaan. No valitettavasti siitä ei kyllä ole mitään apua, Arska kun on huomattavasti sosiaalisempi kuin Astra, vaikka Arskalla toki on omat juttunsa, sokea kun on. Sitä paitsi Arskasta en ihan vapaaehtoisesti luopuisi ikinä, se on kaikkine puutteineen, tai ehkä juuri siksi, enemmän kuin rakas.

Iltapäivällä testattiin uutta frisbeetä. Se on ihan loistava, luonnonkumia, lentää upeasti, eikä hajonnutkaan het kättelyssä kuten taannoinen laatulelu. Aasa tosin oli lopulta ihan ottajan osassa, Astra on Aasalle aivan liian nopea ja ketterä. Muita frisbee ei kiinnosta, Arska rakastaa palloja. Se on aika hauska juostessaan muiden mukana frisbeen perässä, mutta pallo suussa. Me kutsutaankin palloa Arskan turvatyynyksi. Viivi rakastaa juoksemista: osallistuu frisbee-leikkeihin juoksemalla mukana ja ellei kukaan juokse, niin Viivi vetää omia kunniakierroksiaan pitkin pihaa. Cello puolestaan on ihastunut laatulelun rämmäleisiin, joita ravistelee hengiltä. Muru ja Maltti eivät valitettavasti pääseet osallistumaan frisbee-testiin. Maltin kanssa täytyy olla tarkkana, takajalat kun eivät enää noutoleikkejä suurta määrää kestä, vaan alkavat kipuilla, niin leikkejä on pakko rajoittaa. Murulla taas on juoksu, joten yhteisleikit Cellon kanssa eivät ole suotavia...

Ilta meni sitten lähinnä töllöä tuijotellen, saunottuakin tuli ja vähän katottua paikkoja sillä silmällä, että arki alkaa. Niin ja pari kasvattien kuvagalleriaa sain valmiiksi. Siinäpä se, sunnuntai. Tuulensuoja valmistautuu maanantain myötä palaamaan arkeen.