Erilaisia ruokalistoja

Blogittomien päivien aikana mietin moneen otteeseen, että tästä pitää muistaa kirjottaa. Ai mistä? En mä vaan muista. Siis eihän niitä enää muista, ihan pikkusattumia kun ovat olleet, vaikkakin hauskoja sellaisia. Jos haluasi olla "kunnon kirjottaja", niin olisi varmaan syytä raahata mukanaan muistilehtiötä ja kynää. Lehtiöön voisi sitten aina pistää sanan tai kaksi itselleen muistutukseksi. Mutta niin perinpohjainen en kyllä ole, ainakaan vielä, ehken koskaan.

Tällä viikolla on sosiaalinen elämä ollut erityisen vilkasta, meillä kaksjaloilla nimittäin. Joka päivälle on riittänyt omat vieraansa, useammatkin, hyvä syy lorvia siis. On istuttu kahvilla sisällä ja kahvilla ulkona ja käyty kylässäkin. Ihan mukava lomanpäätösviikko, talvisin kun ei tuo seuraelämä niin kovin vilkasta yleensä ole. Se "haitta" tästä on kyllä ollut, että nyt koirat luulevat joka kolahduksella jonkun tulevan portista pihaan ja ryntäävät ovesta ulos haukkuen. Tulevat sitten taas sisään kun se olikin vaan tuuli, joka oksia heilutteli. Niin ja oma ruokailurytmi on ihan sekaisin, kun tuntuu, ettei sitä hetkeä tulekaan, että ryhtyisi ruokaa laittamaan. Onneksi kaupoissa myydään paljon valmisruokia, ihan kauppojen omia valmisteita, ei siis mitään eineksiä, joten niistä saa tarvittaessa rakennettua kelvollisen ruokalistan.

Yhtenä päivän ostin koirille uuden pallon sen laatulelun tilalle. Otin tällä kertaa ihan koirille tarkoitetun, sellaisen, jossa on narukin ja solmut. Aluksi länderit katselivat sitä varsin epäluuloisina, mutta lopulta siitä riitti iloa ihan mahdottomasti. Juu ja on se edelleen ehjä, tosin otin sen jemmaan ja sillä leikitään vaan yhdessä, en jätä sitä pihalle koirien kaluttavaksi. Laatulelu ja sen kaverit, kaksi ruttuista jalkapalloa, saavat toimia vapaasti käytettävinä pureskelutavaroina.

Ostin Maltille ja Murulle yhtenä päivän ISOT hirvenluut. Muru otti omansa oitis, mutta Maltti haisteli ja haisteli ja ihmetteli. Lopulta laskin luun maahan. Siihen Maltti jäi sitä ihmettelemään ja niin vaan Murukin ihmetteli omaansa vähän kauempana. Taisi olla hirven luissa outo haju niihin normaaleihin naudan luihin verraten. Lopulta ainakin Muru käytti hyvän tovin luunsa kaluamiseen ja on sitä luuta jäljellä vieläkin. Maltin luusta ei mitään havaintoa, Maltti kun kantaa kaikki luut ja lelut ja muutkin tavarat koirankoppiin. Sieltä niitä voi sitten käydä kaivelemassa jos tulee ikävä. Toisaalta Maltti kantaa kaikki sellaiset tavarat ulos kopista, jotka sen mielestä eivät sinne kuulu kuten esim. matot, tyynyt, pehmusteet, oljet jne. Meillä on siis erilaisella tavaralla täytetty koppi, jossa ei ole pehmusteita lainkaan. Ohhoijaa.

Cellolle annettiin yhtenä päivänä grillatun maissintähkän keskusta. Poika leikki sillä pitkin pihoja ja piilotteli aarrettaan. Mutta kun muut syynäsivät sitä Cellon mielestä turhan tarkkaan, Cello otti ja pissi sen päälle.
Jo sai Cellon aarre olla ihan rauhassa. Seuraavana päivänä annoimmekin keskustan (toisen keskustan, ei sitä Cellon pissimää) Arskalle ja jäimme seuraamaan mitä Arska sen kanssa tekee. No Arska-ukkohan söi sen. Siinä sitten mietittiin, että kai sen voi syödäkin... Ilmeisesti voi, sillä Arskan maha ainakin kesti aterian ihan ongelmitta, mutta Arska nyt onkin sellainen kasvissyöjä