Laatulelu ja muita seikkailuja

Ainakin tänään vielä koneen äärellä edes tovin. Oikeestaan koko päivän olen ollut ulkona, on siellä ollut niin ihanaa. Ihanuus tosin rajoittuu varjoon, auringossa on ollut turhan kuuma meikäläisen makuun. Koiria on hauska seurata, katsoa kuka mistäkin tykkää. Muru ja Maltti pysyvät visusti varjossa, Muru on joko kopissa (ilmeisesti se mikä suojaa kylmältä suojaa myös kuumalta) tai kyljellään, pitkin pituuttaan varjossa jossain päin pihaa. Maltti pysyttelee myös varjossa.

Mutta länderit sitten, sieltä löytyy joka lähtöön, jopa yksi löylyn lyömä tässä asiassa. Aasa etsii aina varjoa, tosin tänäänkin se jossain välissä makasi muuten varjossa, mutta pää auringossa. Arska kuuluu myös varjoasukkeihin helteillä, muttei sillä mikään kiire ole auringosta pois. Viiville ei niin väliä, mutta ehkä mieluummin puolivarjossa. Cello etsii aina mahdollisimman viileän ja varjoisan paikan, varmaan tulee helpommin kuuma kun on paljon ruskeaa, eikä mitään hailakan ruskeaa, turkissa. Tyttären Astra sitten, siinä on oikea lämpöhakuinen länderi. Talvella takan edessä, kesällä auringossa. Tänään Astra makasi keinussa tummansinisellä pohjalla, eikä lähtenyt minnekään, vaikka kieli roikkui puoli metriä ulkona suusta. Lopulta oli pakko patistaa Astra pois, ei kestänyt katsella moista auringonottoa.

Herra ja Rouva Linnun lapsista viimeinen lähti tänään. Aamulla se vielä nökötti katoksessa, mutta puolen päivän aikaan sitä ei enää näkynyt. Siinä välissä se oli lähtenyt. Pääsin ulkona ollessani seuraamaan miten Herra ja Rouva Kirjosiepon pesue lähti maailmalle. Oli se aika huikean näköistä puuhaa. Yksi kerrallaan poikaset tulivat pesän suuaukolle (pesä on ollut tikan tallin seinään naputtamassa kolossa, seinän sisällä siis), katselivat hetken ympärilleen ja hups hyppäsivät lentoon ilman mitään etukäteisharjoittelua. Lensivät jokainen ensin 'pikkutarhan yläpuulle'. Siinä vetivät tovin henkeä ja sitten kukin lennähti kuten parhaaksi katsoi. Kaksi lensi ensin tallin katolle ja siitä lähimpiin puihin, yksi lensi suoraan lähimpiin puihin ja yksi lensi oitis pitemmän rupeaman, vaikka matkalla sille oli tulla uskonpuute, näkyi kuin se räpiköi vähän hätääntyneesti ja oli jo kääntyä ympäri, mutta sai sitten rytmistä kiinni ja päätyi aika kauas kuuseen. Sinne katosi koko pesue metsän siimekseen. Meni jonkun aikaa ja Herra Kirjosieppo tuli ja tarkasti, että pesä oli tyhjä. Sen jälkeen ei ketään ole enää pesällä näkynyt. On melkeen haikea mieli ja jotenkin tuntuu piha hiljaiselta kun eivät Herra ja Rouva Lintu ja Herra ja Rouva Kirjosieppo enää lentele ees taas päittemme yli ahkerasti jälkikasvuaan ruokkimassa.

Ai niin, käytiin tänään vähän shoppailemassa ja vietiin auto huoltoon. Tai siis ensin vietiin auto huoltoon ja jatkettiin siitä sitten Nummelaan. Kenkäkauppa oli yhtenä kohteena, tosin en lopulta ostanut sieltä mitään, vanhimmainen osti kengät. Tiimarista mukaan tarttui muutama lehmäjuttu... Saukkolaankin ajeltiin ja Saupparista tuli ostettua muutama vaate ja koirille pallo. Tosin mietin jo, että pitäisiköhän mennä liikkeeseen kertomaan miten pallon kävi. "Onkohan näiden teidän pallojenne laadussa hieman toivomisen varaa? Kun meidän lapset leikkivät tällä pallolla vajaan puoli tuntia ja nyt tässä on jo reikä."


Länderit riemastuivat suuresti pallosta ja sillä leikittiin kun viimestä päivää. Pallo on täynnään hampaan jälkiä ja lopulta Arska kairasi siihen ihan kunnon reiän. Ensin meinasin kieltää koirilta pallon repimisen, mutta koska niillä oli niin äärimmäisen hauskaa, se näkyi ilmeistä, Arskakin suorastaan nauroi, niin ajattelin, että mikä minä olen sanomaan miten lelulla leikitään. Jos kerran ostan koirille lelun, niin kyllähän niitten on annettava sillä leikkiä tai sitten voin pistää sen jo heti oitis kirjahyllyä koristamaan. Eiköhän lituskasta iloa irtoa vielä pitkät ajat. Edellinenkin oli muistaakseni noin kolmena tai neljänä osana kun pallon rämmäleillä vielä leikittiin täyttä häkää.

Nyt lettukesteihin.