Uupumus maximus

Tää on ollut ihan kaamee dagen efter tapaamisen. Aamulla väsytti niin, etten ollut punkasta ylös päästä ja kun lopulta pääsin, niin jouduin aamupalan jälkeen hoippumaan pitkälleni hetkeksi kun heitti mukavasti päässä. Siitä sit liikkeelle ja duuniin. Koko päivän on nukuttanut millon enemmän millon vähemmän. No jos tänään ehtis ajoissa nukkumaan... Niin ja ens vuonna taidan ottaa tapaamisen jälkeisen maanantain vapaata duunista.

Hammasta jomotti taas, mutten mä mitään hammaslääkäriaikaa minnekään, ainakaan vielä, saanut, että saattaa olla, että joutuu elämään tän hampaan kanssa sinne jälkeen juhannuksen. Jippiajei! No kunhan se ei mitään paisetta kehittele, niin mikäs tässä on ollessa: särkylääkkeitä tarpeen mukaan. Toisina päivinä menee yli vuorokausi lääkkeiden välillä, toisina täytyy tempasta vähän useempi nappi vuorokauden sisällä. Tässä tää vanha totuus; ei kun katellaan.

Onko koiraharrastus harrastus vai hulluutta? Alan kallistua jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen, tosin hulluna on hyvä olla, ei paina huolet, ei rasitu polla, antaudu sinäkin suosiolla tai anna meidän olla. No joka tapauksessa mä ilmotin Totoron ja Viivin Oulun näytelmiin... Täältä tullaan pohosen porukka, Pia & pojat, vaikken vielä vähän aikaa sit ois uskonut niin hulluks heittäytyväni.

Toinenkin juttu on nyt selvä, sovittu, suunnitteilla, tulossa... Jonkin lajin hulluutta sekin, mut ah jotenkin ihanaa hulluutta ja mulla on ihan älyttömän hyvä ja ilonen mieli, happy feelings, enemmän kun uskoinkaan. Mut hullu pitää toisia hulluja jännityksessä ja tästä jutusta enemmän kotisivuilla tässä lähipäivinä.

Nyt tää hullu lähtee tästä nukkumaan, jospa loppuviikosta jo aivotkin toimis.