Länderisiistintää

Tiistaina oli siis hammaslääkäri... ja se on sitä lajia, jota mä sitten niin älyttömästi rakastan, ihan unelmoin siitä pari yötä etuottia. Onneks toi mun oma hammaslääkäri on äärimmäisen pätevä, tehokas ja nopea; pääsin sisäänkin melkeen vartin ennen kun mun aikani oli.

Ensin otettiin kuva puolesta kalloa, siis alapuolesta. Mitään tulehduksia ei näkynyt, mutta sen sijaan yks hämärä hammas. Se ei tosin ollut se juurihoidettu malli vaan sen kaveri, siis viereinen hammas. Se uudelleenpaikattiin ja yks toinenkin hammas paikattiin. Elokuulle jäi vielä porkkanaraastehammas, se kuulemma ei enää tokene hiomalla kun korkeentaan väliaikasesti, vanha paikka on sen verta rapautunut, että ei kun uusitaan mokoma.

Kotiin pääsin puoli päätä puuduksissa, joten osa iltaa meni sitten ihan lukiessa ja ootellessa, että pääkoppaan palaa tunto.

Iltamyöhällä keksin, että haa, länderien kynnet tarttis leikata ja kun kynsisakset löyty, ilman suurta etsintäoperaatiota, niin leikkasin kanssa. Vielä tarttee, tässä lähipäivinä, tehdä sama Murulle ja Tiukulle... On se jännä miten erilailla nuo kaikki käyttäytyy kun kynsiä leikataan, vaikkei kukaan yritäkään välttää toimenpidettä, enemmänkin päinvastoin. Arskan aika menee kun vahtii, ettei nyt vaan kukaan muu tuu siihen lähelle, Aasa makaa varsin rentona, Viivi on jäykkä kun harjan varsi, Cellon ilmeestä näkee, että se on vakuuttunut, että mä leikkaan siltä vähintäinkin koko varpaan ja Totoro tulee manikyyriin joka välissä ja kun ei tuu manikyyriin niin tulee pedikyyriin tai ainakin kynsien leikkuuseen. Kuitenkin jokaisella on vähän kun kilpailu siitä, että kenen vuoro, ei haittaa jos vähän jännittää.

Tänään sain jonkun tilapäisen mielenhäiriön ja het kotiin tultuani nappasin taskuun muutaman koirannamin, pari erilaista kampaa ja "hiomakiven". Sit Viivi metsästäen ja pöydälle. Ensin kampasin, sit nypin, sit kampasin vastakarvaan ja nypin, sit käytin kivee ja nypin, ihan viimoseks sit vielä kamman heiluttelua. Lopputulos on varsin siisti, muttei karvaton, eiköhän tuon otuksen kehtaa lauantaina kehään viedä, vaikkei turkki kyllä vielä(KÄÄN) ole parhaimmillaan.

Sit käsittelyyn Aasa ja sama operaatio kun Viivillekin; ensin kampaus, sit nyppien, sit kampaus vastakarvaan, nyppimistä, hiontaa, nyppimistä ja lopuks vielä kampaamista. Nyt Aasankin turkki on aikasen siisti, ei kyllä myöskään mitenkään karvaton.

Popponen saa näytellä ihan siinä pehkossa kun nyt on, sitä ei kertakaikkiaan voi nyppiä pois, tulee kalju poika, ei päällikarvaa, ei pohjavillaa. Ja kun liikkeellä ollaan harjotusmielessä, ei mitään tulostavotteita, niin väliäkö sillä, jos nyt vähän on RoopeAnkkoja sun muita. Kynnet on kumminkin leikattu ja pippelikarvat.

Sit nää ei-näyttelylliset;
Arskalta on selkäkarvat ja päälaki nypitty, niska vedetty Fiskarseilla ja aika pal ois vielä tekemistä. Ai miks nypin selän, miksen leikkaa sitäkin? No kun leikkamalla karvan väri muuttuu, tai ainakin Arskan karvan, joten upea punanen katoaa. Mut kun nyppii, niin selässä näkyy sit Arskan alkuperänen upee punanen väritys. Turhamaista? Joo voi olla.
Cellolla taas ei nypittävää oo ei tuu, se on silittämättä siisti aina ja iankaikkisesti. Vähän pohjavillaa pöllytin yks päivä, mut se käy ihan viispiikkisellä vastakarvaan silittäen, ei tartte nyppiä, ei. Tarttis ehkä joku päivä miettiä, että veiskö Cellonkin taas johonkin näytelmään...

Kesti muuten vähän aikaa oppia nyppimään näillä uusilla kynsillä... Eipä sitä tuu yhtään ajatelleeks, ettei se oo sama nyppiä koiraa lyhyillä kun pitkillä kynsillä. No tosi moni asia ei oo sama pitkin tai lyhyin kynsin, sen on tässä huomannut, ellei muuta. Mut kaiken voi oppia.