Kaksi yötä enää on

Tänään oli Murulla ELL-aika, nimittäin silmäpeilaukseen. Jännityksellä oottelin vähän ennen kahta, että koska KePo ja Muru kaahaa paikalle, vai onko KePo unohtanut koko jutun... Lopulta pistin ensin tekstaria ja sit soitin, ei kuulu, ei kuku.

Alko jo pieni paniikki iskee, näin sieluni silmin KePon istuvan jossain palaverissa luuri äänettömällä. Lopulta soitin nuorimmaiselle, ei vastaa. Apuva! Vanhimmaiselle. Tovin jo luulin, ettei sieltäkään tuu vastausta, on jo vaikka mennyt duuniin, kun luuri ehti pirahtaa jonkusen kerran, vaan ei oo luulo tiedon väärti. Vanhimmainen sano, että KePo oli muutama hetki aikasemmin lähtenyt. Huh, helpotus.

Päätin mennä ulos oottelemaan, eihän se ois pahimmoillaan kun 10 minuutin oottelu ja sitähän se sitten olikin. Miten 10 minuuttia voi joskus olla niin tavattoman pitkä aika. Itse tutkimusta en jännittänyt. Se onkin aika mielenkiintosta miten jännitän ländereitten peilauksia ihan mielettömästi, mutten leojen, kuitenkin mulla on ollut myös kaihileo, ettei se siitäkään voi kiinni olla.

Paikalla oltiin aika sopivasti, tipat silmiin ja hetki oottelua. Terveet olivat Murun silmät. Vaikkei leojen peilauksia jännitäkään, niin aina se tuntuu yhtä ihanalta kun silmät terveiksi ihan virallisesti todetaan.

Kotimatkalla KePo heitti mut duunin pihaan, josta poimin oman autoni. Matkalla tuli hiki, mulla kun ei sitä ilmastointia ole, KePolla kyllä on. Kotona juomista ja sumpit ja sen jälkeen jatkui tän viikon pääprojekti: kasvattitapaamisen valmistelu.

Ilta on siis mennyt hellan ääressä. Vähän on nyt nuppi sekasin, kun siinä kuumassa on koko ajan pyörinyt. Eka pizza meni ihan keturoilleen, siis taikinan taikominen uunipellin muotoon, ja paiskasin köntin papereineen kaikkineen sivuun. Vedin hetken henkee ja sit alotin uudelleen, toisella taikinaköntillä ja toisella leivinpaperin palalla. Lopuks nuorimmainenkin saapu paikalle ja teki viidennen pizzan siitä mun hylkäämästä taikinasta. Saatiin tehtyä kaikkiaan viis pizzaa, 2xjauheliha, 2xkasvis ja 1xkinkkku, yhden kinkkuisan ja keiton kun vielä huomenna tekee, niin se on sitten hommat siltä osin nk. pulkassa.

Koiraraasut on vähän onnettoman näkösiä, niitten iltaruoka on armotta myöhässä, Totoro jo epätoivosena yritti syödä lattialle pudonneen oliivin. Lupasin laittaa muonan kohta (kohta on kolme vuotta), kun ensin hetken istun ja lepuutan jalkojani. Täytyy tosin varmaan laittaa kuivia nappuloita ja tehdä yhdestä tölkkimuonasta siihen kastike...

Ah, niin tosiaan. Tiuku keksi tänään ton meitin uhrilähteen ja kävi siellä polskimassa. No siellä nyt on siitepölyä sun muuta, ei olla vaihdettu just nyt vettä, tarttee aatella kaivon sietokykyä, joten Tiuku sit oli myös sen näkönen saapastellessaan keittiöön ja rynniessään mun leipomuksiani kohti. Onneks joku ländereistä, en ehtinyt kattoa kuka se oli, pysäytti rynnäkön, ne kun ei länderit mitenkään rakasta vettä ja / tai märkää, kuumallakaan, joten katastrofilta vältyttiin. KePo sit vähin äänin kiikutti Tiukun pihalle kuivumaan.

Vielä tänään, kunhan toi vika pizza vähän jäähtyy, tarttis jaksaa (ihan kun se ois kaamee ponnistus) viedä pizzapalat mökin jääkaappiin, sit saunan kautta nukkumaan.