Aasa-mummo ja tyttärentyttärenpoika

Se alkaa olla viikonloppu taa jäänyttä elämää, uskomattoman sukkelaan nää vapaahetket aina sujahtaa ja taas on uus työviikko edessä... toisaalta toki edessä on seuraava viikonloppukin, kunhan muutamasta yöstä selviää, niin ja päivästä myös.

Perjantaina oli koiraruokavarastojen täydennyspäivä, joten iltapäivällä liikenteeseen. Ensin koirien ruuat, sitten ihmisten ruuat ja vielä Ikeaan ennen kun kotiin. Ikeasta kävin hakemassa parit verhotangot, siellä yllättäen oli just sellaset perustangot; suorat, ilman krumeluureja, eikä kovin hintavat. Sit kotio ruuan laittoon ja perjantai-illan viettoon.

Lauantaina suihkittiin myös maailmalla, vietiin tyhjiä pulloja (miten ne eivät perjantaina tarttuneet mukaan), käytiin ostamassa yks lakkiaislahja valmiiks, kummitytön lakkiaiset kun on toukokuun vikana, vietiin keräyspaperia (miten sekään ei koskaan tartu automaattisesti käteen kun lähtee kaupoille), melkeen ostettiin antiikkisohvakalusto (onneks ne nojatuolit olikin jo varattu), vuokrattiin pari devaria illaks eikä löydetty kukkasia ulkoruukkuihin.

No ehdittiin me jotain kotonakin, meikä lähinnä siivos ja KePo puuhaili omia puuhiaan, tais olla autojuttuja tällä erää. Sit kuvattiin (tai ainakin yritettiin) Tiukua, siis sellasia poseerauskuvia oli tarkotus saada. No vähän on vielä hienosäätöä edessä ennen näytelmiä, nyt ei toi seisominen oikein meinannut sujua. Tässä se ehkä paras otos:



Niin ja lauantaina Kipazin B-pentue täytti kunnioitettavat 7 vuotta. Sydämelliset onnittelut koko B-porukalle tätäkin kautta!!! Varsinaiset synttäritervehdykset lähtivät etanapostilla torstaina, toivottavasti tulivat ajoissa perille.

Tänään oli vuorossa näytelmät. Viivi jäi edelleen kotio, karenssi söi matkalipun tältäkin reissulta. Mukaan pääsivät siis vain Aasa ja Totoro. Saloon oli ilmotettu 10 länderiä eli paikalla oli siis 9 kun Viivi uupui sakista.

Totoro oli niin täynnä virtaa ja sen päässä ei ollut ollenkaan keskittymiskykyä, että kehän laidalla vuoroa ootellessa tuntu, ettei koko hommasta kertakaikkiaan voi tulla mitään. Pöytä meni hienosti, se on nyt alkanut sujua varsin hyvin, mutta se liikkuminen... voi pyhä jysäys, se oli karmeeta katottavaa ja jopa KePo sano, että se näytti ihan kauheelle; 10 askelta kunnolla, pomppu-loikka-hyppy-laukka, ravi 10 askelta, loikka-pomppu-hyppy-laukka, sitä rataa. Seisominen ei kanssa mennyt ihan niin hyvin kun ois pitänyt, mutta kun kävin kyykkyyn ja vähän kädellä autoin kaulasta, niin se sentään oli melkeen edustuskelponen poseeraus. Vaaleenpunanen nauha tuli ja jäätiin oottelemaan kehän laidalle kun muut uroot arvosteltiin. En jännittänyt, enkä oottanut mitään ja usein se on niin, että kun ei oota mitään, niin jotain saa. Tässä Totoron tän päivän saalis:


JUN ERI, JUK1, PU1, SERT, VSP

Paras uros -luokan jälkeen kävin vaihtamassa Totoron Aasaan ja taas vuoroa oottelemaan. Aasa-mummo olikin tänään vireessä ja liikkeessä riitti potkua ja välillä ihan pomppujakin, vaikka mummelilla onkin ikää ihan piirua vaille 11 vuotta. ERI:n sai Aasakin ja veteraanina kun arvosteltiin narttujen vikana, niin saman tein paras narttu -kehään. Ensin ravia ryhmässä ja sitten seisomaan. Vähän yllätyin kun Aasa pyydettiin ekaksi jonoon seisomaan ja sitten pienen tuumaustauon jälkeen tuomari ilmoitti, että tämä on sitten järjestys.

Siinä kohti ei sitten ehtinyt pal haukotella; KePo kehiin ja koirien vaihto. KePo esitti rotunsa paras -valinnassa Aasan ja meikä pyöritti edelleen loikkavauhdissa olevaa Totoroa. Aasa siivosi pöydän ollen ROP ja ROP-veteraani.



Eikä siinä vielä kaikki: Flii, Totoron sisko, oli PN2 ja sai SERT:n.

Onneksi olkoon Flii ja taustajoukkonsa!!!
Kaikille paikalla olleille kiitokset seurasta ja ehkäpä taas jossain kehän laidalla tavataan.

Tuntu muuten aika makeelta kun ajatteli, että Aasa-mummo ROP ja tyttärentyttärenpoikansa VSP ja molemmat sertit Aasa-mummon lapsenlapsenlapsille.

Loppukehiin ei tällä kertaa voitu jäädä, vaikka pidän kyllä periaatteenani jäädä loppukehiin niin usein kuin vain mahdollista, mutta nyt iltapäivälle oli muuta ohjelmaa, eikä aikataulu antanut myöten ootella loppukehiä iltapäivään asti.

Tähän onkin hyvä lopettaa raportti viikonlopun riennoista ja lähteä valmistautumaan uuden viikon alkuun.