Huh, jokohan ehtis hengähtää!?!

Lauantaiaamun jälkeen ei pal oo ehtiny pysähtyä, vauhtia on riittäny taas kerran hengästykseen asti. Vaan hauskaa on ollu, sitä ei käy kieltäminen.

Lauantaiaamuna pesin kiireesti koneellisen pyykkiä perjantai-lauantaiyönä narulle ripustettujen seuraks, kun sää tosiaankin näytti olevan mitä oli luvattu. Aamupala ja jotain normiarkiaskareita ja kello olikin jo sen verran, että "taksi" kaarsi portille... Muutama sana portilla vaihtaen ja kyytiin, lauma ländereitä jäi seisomaan portin taa, pihan puolelle. KePo oli sit myöhemmin haalinut yritteliäimmän Lepikontien puolelta, kaipa Popponen meinas, että mukaan on päästävä hinnalla millä hyvänsä.

Niin siis Kevin emännän Teijan kanssa läksin kattomaan Kevin jälkikasvua. Käytännössä oon huomannu, että parisen tuntia yleensä vierähtää kun pentuja käy kattomassa ja niin nytkin. Kiitokset Kaarinalle seurasta ja tarjoiluista. Jonkusen kuvan otin, mutten montaa, Teijalla niitä lienee enemmän Lisäks huomasin, että melkeen kaikki mun ottamat kuvat oli yksilökuvia. No tässä sentään kolme pentua samassa kuvassa.



Kotona keräsin kuivat pyykit ulkoa, jotain pistin suuhuni, vaatteet piti vaihtaa, yhtä ystävää ooteltiin tovi ja sit suunta Siuntion puolelle. Yllärisynttäribileet vai synttäribileet ja ylläri, jotain siihen suuntaan, meinaan juhlakalulle ei ollu etuottia kerrottu lainkaan, että oltiin menossa. Ja tosi yllätys oltiinkin, ihan oikeesti, sen ilmeen kun ois voinut ikuistaa. En tosin tullu kysyneeks, että oliko se miellyttävä yllätys vai jotain muuta

Tarkotus oli istua iltaa muutama tunti. No olihan sekin toki muutama tunti kun kotiutu aamuyöllä puol kahen aikoihin ääni käheenä. Joo, lankesin lopulta laulamaan karaokea muitten kanssa, eikä kai se ihan kamalaa ollu, koskei kukaan käskeny mun pitää suutani kii.

Tänään oli aamulla aikanen herätys, AptusShow nimittäin edessä ja kehä het kymmennen aikaan. Jaksan muuten aina ihailla meillä yöpynyttä ystävätärtäni; miten joku voi het aamusta, vaikka millasen biletyksen jälkeen, näyttää pirteeltä, hyväntuuliselta, raikkaalta ja miten voi olla naama ojennuksessa ja tukka hyvin. No toiset vaan on sellasia. Ja sain mäkin, ainakin omasta mielestäni, naaman ojennukseen, tosin kosmeettisten aineitten avulla, ja tukan hyvin, tai oli se ainakin puhdas. Sitten ei kun autoon ja kohti Hesaa.

Saatiin parkkipaikka hyvin ja oikee kehäkin löyty ongelmitta. Kehän laidalla oli kivasti tilaa ja seuraakin saatiin melkeen saman tein kun saavuttiin. Paikalla omista kasvateistani Frodo ja Padi, meiltä paikalla Aasa ja karenssin viimein taakseen jättänyt Viivi, sen lisäks paikalla olivat Totti, Roppa ja Timon. Tällä kertaa sitä pysy selvillä tuloksistakin, ehkä ilmomaksuun kuulunut ohjelma helpotti asiaa tai se, että kaik koirat oli tuttuja, niin eikä Totoro ollut mukana, ettei tarvinut sitä prepata ja huomiokyky riitti muihinkin asioihin.

KePo sit sössi koiran vaihdon. Mulla kun oli kaks narttua ja peräkkäisissä luokissa, joten vaihto piti tehdä vauhdissa. Ohjeistin KePon etukäteen, et kun meen Viivin kanssa kehään, niin pitää tulla Aasan kanssa siihen tuomarinpöytää liki oottelemaan. Viivi pääsee kehästä, eikä KePo suinkaan oo siinä tuomaripöydän luona vaan juoruilee kehän (joka ei ollut ihan pieni) toisessa päässä tyytyväisenä porukoiden kanssa ihan pihalla kun lumiukko ja meikäläinen juoksee.

Tulokset sitten. Ensin pojat: Totti VSP+CACIB, Timon upeesti PU2, serti, Padi PU3 ja varaserti, Frodolle EH luokassaan. Tyttöjen puolella kävi ihan kun jo etukäteen arvasin; Roppa vei sertin Viivin kuonon edestä, joten valioivan sertin metsästystä jatketaan. Roppa siis ROP ja ROP-juniori kera sertin. Viivi PN2,varaserti ja CACIB, Aasa PN3 ja ROP-vet. Oikein paljon onnea kaikille ja kiitos seurasta!!!

Tässä meidän ladyt


Viivi, jonka turkki ei todellakaan parhaimmillaan, vaikkei siitä arvostelussa mitään sanottukaan, vaan on ihan pohjavillalla. No loppukesän näytelmissä sitten ehkä priimakunnossa.


Aasa-mummeli, joka ei todellakaan ois halunnu tulla poseeraamaan ruusukkeensa ja pytyn kanssa.

Ai niin, jos KePo sössikin vaihdon, niin meikä puolestaan lähti aika kepeesti hakemaan Aasan ja Viivin palkintoja; ei puhelinta, ei auton avaimia, ei lompakkoa, ei kakkapusseja, molemmat numerolaput matkassa, joten KePolle ei jäänyt lappua, jolla kulkee sisään ja ulos. KePo oli yrittänyt soittaa; puhelin soi repussa KePon selässä. Onneks telepatia pelas sen verran, että osuttiin samaan kohti kun palasin palkinnonhakureissulta.

Näytelmien jälkeen oon sit pessy pyykkiä, tehny ruokaa, putsaillu uhrilähteen ympäristöö, pistäny postia kaikille kasvattitapaamiseen osallistuville ja mitä lienee kaikkea. Nyt jos menis keräämään pyykit ja rauhottuis oottelemaan alkavaa viikkoa.