Arkista aherrusta

Tänään oonkin ollu vaihteeks ahkera, en tosin kotisivupäivitysten osalta, ne on ihan vaiheessa, oon vasta laatinu listan päivityksistä, mut noin muuten...

Duunipäivä ensin. Kotiuduttuani alotin siitä, että pistin pyykkikoneen päälle, sää kun oli lämmin ja tuulinen, mitä parhain pyykin kuivatusta silmällä pitäen. Sit laskin, että ehdin kärrätä valmiiks pilkotut puut puuvajaan sillä aikaa kun pyykkikone raksuttaa. Kottareitten ettimisessä meni tovi kun en het tajunnu, että KePo oli jemmannu ne sinne puupinon kaveriks muovin alle. Sit ei kun toimeen. Arvio ajasta osu kerrankin nappiin, kun puut oli puuvajassa niin kone lopetti pyykkäämisen, joten pääsin levittämään pyykit narulle. Ja toinen koneellinen pyörimään.

Tässä kohti vedin henkee eli majotuin pihalle keinuun nauttimaan mehulasillisen. Juu ja kaks näkkärin palaa, jotka koirat tosin yritti multa viedä, niissä kun oli makkaraa päällysteenä. Lopulta päästiin yhteisymmärrykseen, jotta ne oli mun leipäni ja koirille olis ruoka erikseen vähän myöhemmin tarjolla.

Sit keksin ryhtyä leikkaamaan Arskan turkkia kesäkuntoon, ainoo vaan, että Arskan mielestä se nyt just tänään ei ollu erityisen hauskaa. Syy lienee se, että "kateellinen" Popponen (se siis ois halunnut myös pöydälle) keksi alkaa laukata pitkin pihaa haukkuen ei-mitään. Arska sit tohkeissaan ois halunnut mennä kattomaan, että "kuka tulee" - juu, ei-kukaan. Sain pahimpia paikkoja vähän siistittyä eli rintakarvat ja jalkakarvat, osan mahakarvoista myös. Kaik loppu jäi oottamaan aikaa parempaa, koska sain koko ajan pelätä, että Arska syöksyy pöydältä kirjaimellisesti sementtiin.

Kun vein sakset ja kamman takasin sisälle päätin pistää pari kakkua paistumaan, niitä muutama tarvittais kasvattitapaamiseen. No kaks on jo pakkasessa, kardemumma- ja kahvisuklaakakku, vaan lisää tarvitaan. Eteen tuli het tenkkapoo, tiskipöytä oli hautautunut jonnekin, se oli kaivettava esiin, joka tarkotti tiskikoneen tyhjentämistä ja uudelleen täyttämistä yms. pientä kivaa. Kumma miten joskus tulee olo, että ite on ainokainen, joka nääkin hommat osaa tehdä, vaikka meillä asuu muitakin. Ja sekin siinä tiskikonetta tyhjentäessä kävi mielessä, että miten se perheen äidin työpäivä on vähemmän rankka ja rasittava, että äiti kyllä jaksaa siivoilla, mut jälkikasvun työ/koulupäivä on aina niin älyttömän rankka, ettei jälkikasvu kertakaikkiaan jaksa tyhjentää tiskikonetta tai viedä roskia...

No siis vein roskat, keräsin kaik tyhjät pullot ja vein ne säilytyslootaan oottamaan palauttamista jne. jne. Lopulta pääsin kakkua tekemään. Tai siis tein kaks, yhden kardemummakakun, joka levähti kummallisesti, ah ihana silikonivuoka, joten en tiedä miten siitä sitten leikataan "kunnollisia" palasia. Sit tein mansikkakakun, joka jäi oudosti toiselta reunalta kumman vaaleeks. En kuitenkaan leikannut sitä tarkistaakseni, että oisko se raaka. Pistinpä vaan pakkaseen. Ehkä mä teen pari varakakkuakin... ellei niitä tarvita tapaamisessa, niin eiköhän niille käyttöä kesän pitkin löydy. Ja kun toi ohjekin on niin ihanan helppo: pläjäytä kaik kamat kippoon, sekota, kaada vuokaan ja paista, että tekemiseen ei mee viittä minuuttiakaan, paistamiseen sit kyllä toista tuntia.

Kakkujen paistuessa kävin levittämässä toisen koneellisen pyykkiä kuivumaan, keräsin ekan pois kun olivat jo kuivia, lajittelin pyykit sulle-mulle-sulle-mulle, siivosin apparia, pesin vedenkeittimen, pesin kahvinkeittimen... kahvinkeittimen kohdalla sain kuningasajatuksen tunkee sellasen kapeen harjan siihen yhteen "putkiloon" ja tietty harja jäi siihen jumiin. Näin jo sieluni silmin, miten on pakko lähtee ostamaan uus keitin kiitos suuren älykkyyteni, vaan lopulta sain harjan irti, nojasin jallalla keittimeen ja kiskoin kaksin käsin. Tuli sieltä kaikkee kivaa potaskaakin sen herjan mukana, ettei ehkä kuitenkaan turha harjaus, toista kertaa en kyllä kokeile.

Koirat alko olla aika epätoivosia kun laukkasin koko ajan paikasta toiseen ja ne tietty mukana kun uskollinen kamarineitojen ja paashipoikien lauma konsaan jonkun ladyn perässä. Ja olipa taas hauska seurata tapaeläimien toimintaa; takaovi oli koko ajan auki, siis kaikilla vapaa pääsy sisään ja ulos. Ite menin pari kertaa myös etuovesta (roskikselle ja pullolootalle). Arvatkaa mitä suurin osa koirista teki, kun en päästänyt niitä siitä etuovesta? No ne nökötti oven takana oottamassa kun tulin takasin. Popponen fiksuna poikana vaan laukkas takaovesta ulos ja sit mun kanssa etuovesta sisään. Niin joo, tulkoon mainittua, että takaovi ei suinkaan oo kaukana etuovesta, siinä ne on vastakkain toisiaan ja toiselta näkee toiselle.

Myöhemmin illalla, kun koiratkin oli jo saaneet ruokaa, istahdin järkkäämään erilaisia papereita kansioihin, miten ne onkin niin pal helpompi kerätä painovoimaa uhmaavaks kasaks pöydän reunalle kun tuupata paikoilleen ihan het. Kun olin tovin askarrellut papereiden kanssa, niin vilkasin ympärilleni. Kaik länderit oli vaipuneet syvään uneen, kuka minnekin päin olohuonetta. Muru ja Tiuku sen sijaan kuuluivat edelleen meuhkaavan pihalla KePon seurana...