Varsinainen päivä

Tää se vasta varsinainen päivä olikin. Siinä kahden maissa iltapäivällä, just kun olin lähdössä duunista kotia kohti, soi puhelin. Akutätihän se siellä soitti. Aattelin, että nyt tuli peruutus torstain aikaan... paitsi, että se aika oli tänään 13.45 ja mä olin vielä duunissa. No eipä sille mitään mahtanut enää siinä vaiheessa. Jäin jonottamaan mahdollisia muita peruutuksia tälle päivälle ja ellei niitä kuuluisi, niin sit soittaisin huomenna ja varaisin uuden ajan.

Tuuri kävi ja vähän vaille neljä, olin sillon jo kotona, akutäti soitti taas. Ei kun autoon ja keula kohti Nummelaa. Hetken kyllä aattelin, että tulin lupailleeksi liikoja kun lupasin olla vartissa paikalla; Turkutielle pääsyä sai taas oottaa hyvän tovin ja Nummelassakin oli hirmu hässäkkä. Siinä ajellessani aattelin, että nyt ei puutu enää kun, että "akutätiparkki" on täynnä. Ei onneks ollut ja pääsin akutädin piikikkääseen hoivaan. Vähänkö väsytti ja nukkua horotin autuaana neuloja jaloissa ja mahassa jne. Sen sijaan siinä kohti kun normaalisti nukun eli kun makaan mahallaan, ei uni enää maistunutkaan. Ei kai se aina voi mennä saman kaavan mukaan.

Tänään oli Tiukun eka pentukurssikerta, mut siitä en sitten osaakaan kertoa muuta kun, että kuulemma Tiuku oli ollut oikein reipas, oli tykästynyt johonkin novascotian noutajan näköseen koiraan, ei ollut osannut istua, oli hallinnut katsekontaktin erinomaisesti, oli riehunut kurssin päätteeksi muitten kanssa koko sydämensä kyllyydestä, oli tehnyt vaikutuksen moniin ja kotiin tullessaan oli ihan poikki kuten myös KePo, joka oli kaiketi ottanut stressiä ekasta "omasta" koirakeikastaan, tähän asti oon melkeen ollut henkisenä tukena mukana, vähän niin kun KeTynä, mut tiistaisin mulla on ihan omia menoja, joten ei ollut muuta keinoa saada Tiukua kunnon pentukurssille kuin pistää KePo asialle, se kun pukkaa toi kesä päälle ja monet koulutukset menee lomille, erityisesti ne parhaat.

Niin tosiaan pari kuvaa... Täytyy kyllä sanoa, että oon ollut ihan äärettömän laiska kuvaamaan yhtään mitään ja huomasin kauhukseni, että Tiukukin on kasvanut aika kamalasti, enkä oo ottanut mitään kuvia. Täytyy huomenna, jos sää sallii ja aika riittää (kaikkea kummaa keikkaa pukkaa), ottaa tuoreita kuvia erityisesti Tiukusta. Ja ellei huomenna, niin sitten viimeistään torstaina.

Mutta siis nyt ne eilen lupaamani kuvat. Ensin Cello uudessa punkassa, joka sijotettiin verannalle. Alkuun sitä vähän vierastettiin, mut nyt on melkeen taistelu paikasta auringossa, jos siis joku kaksjalka viihtyy verannalla, sillä eihän nää meidän lapaset siellä yksin oo. Eikä sit kannata välittää sotkusta punkan ympärillä, siinä on vielä remonttivälineistöä oottamassa, jotta se roudataan paikoilleen jonnekin.



Tää punkan kuvaaminen oli muuten aika hauska juttu: ensin siinä makoili joku muu, en kyllä enää muista kuka, mutta kun kaivoin kameran esiin, niin kaikki länderit katosivat oitis. Aattelin sit hetken, että no voi kai punkan kuvata koirittakin, vaan ei tarvinut, Cello ryntäsi paikalle, otti mieleisensä poseerausasennon katse kohti kameraa ja asetteli itseään eri asentoihin aina kun vaihdoin kuvakulmaa, katse pysy koko ajan kamerassa. Niin taitava Cello on, että se on kyllä toi jätkä ollut valokuvamalli edellisessä elämässään. Näin on.

Sitten valurautakalusto, joka tuli tänään koeistuttua duunista tultua. Kyllä sen ääressä sumppi maistuu. Ignooratkaa toi ämpäri... Näistä molemmista kuvista huomaa, että mun ehkä kannattais opetella luomaan silmäys kuvattavan kohteen ympärille ENNEN kuvausta, eikä vasta kun kuvat putoaa koneen kovolle.