Mummo kumossa??

Tänään tulin korkein odotuksin kotio: aurinko paisto ja muistin hyvinkin, että valokuvia piti ottaa ja erityisesti Tiukusta. Kamera mukaan ja pihalle. Sainkin muutaman kuvan (jotka kummallisesti ovat edelleen kamerassa) napattua, mut ilo loppui aika lyhyeen.

Napsin juur kuvia Totoron ja Tiukun riekkumisesta, tai siis yritin napsia, kun kuulin hirmu kiljahduksen. Se kuulosti ihan koiralta, ihan länderiltä tarkemmin ajatellen. Vilkasin äkkiä epäuskosesti ympärilleni ja toden totta yks puuttui, Aasaa ei näkynyt. Olin paljain jaloin, mut sehän ei oo este, yleensä ei ees hidaste, joten läksin kipittämään mökille päin, sieltä jostain se äänikin kuului.

Aasa tulla köpötti, nimenomaan köpötti, mökiltä talolle päin. Vauhti ei ollut Aasaa ittiään ollenkaan. Nappasin vanhan rouvan syliini ja tarkasti äkkiä näkykö jossain jotain jälkiä tai käärmeen puremaa tms. Mitään näkyvää en löytänyt. Aasa ei kuitenkaan kyennyt seisomaan kunnolla, vielä vähemmän käymään maate tai istumaan. Kuvaaminen siis sikseen ja sisälle ihmettelemään tilannetta. Siinä Aasaa sisälle saattaessa ei voinut kun aatella, että miten näitä taas riittää; Hempan lähtö, Viivin outo sairaus (tai mikä lienee), Arskan hammas ja nyt siis Aasan jalka/selkä/???, että mitä seuraavaks. Kävi mielessä, että alkaisko kasvattaa koirien sijaan kukkia vai siirtyiskö keräämään vaikka postimerkkejä...

Auttelin Aasan sohvalle, annoin ensin reikiä, sitten homeopaattisia. Yritin järkätä Aasalle hyvän asennon ja sellanen lopulta löytyi. Vähän kummallinen asento kyllä, harmi kun ei ollut ketään ottamassa kuvaa, jalat oudosti ylöspäin vinossa reittäni vasten. Siinä me sitten kökötettiin.

Huomasin äkkiä ikkunasta, että Tiukulla oli joku ihmeellinen ateria menossa, joten jätin Aasan sohvalle ja rykäsin ulos. No mitä ikinä se olikaan niin se oli kadonnut Tiukun nieluun jo siinä vaiheessa kun pääsin paikalle. Aasan tilanne huomioiden päädyin ratkaisuun leot tarhaan ja länderit sisälle.

Kun tulin takasin sisään, niin Aasa ootteli portailla. Seisoi vähän oudosti, mutta ainakin takajalat toimi. Mentiin sisälle ja pistin oven kiinni, ei voi vahtia kaikkea yhtä aikaa. Taivuttelin vähän Aasan jalkoja, eikä Aasa mitenkään ilmassut, että jonnekin ois sattunut. Autoin siis Aasaa taas asettumaan soffalle ja asetuin itekin, Viivi täydensi ryhmän kiipeämällä päälleni nukkumaan. Arska asettu soffan eteen ja nuoret miehet toiselle soffalle. Siinä me maattiin kaikki siihen asti kun KePo tuli kotio.

Nyt Aasa liikkuu melkeen normaalisti, on vähän kankeen olonen, mutta mennä humputtelee jo tuolla ulkosallakin. En saa ikinä tietää mitä ihmettä oikein tapahtui. Oletukseni: Aasa kävi mettässä kakalla ja sai, asiansa toimitettuaan, kakkahepulin, ryntäsi tuhatta ja sataa mettästä kohti mökkipolkua ja meni kumoon. No aika pal muitakin mahdollisuuksia on. Nyt vaan seuraillaan. Ainakin ruoka maittoi. Ehkäpä huomenna on elämä taas mallissaan.