Vappu tuli, vappu oli ja vappu meni. Blogia ei tullut kirjoteltua, kuten ootte ehkä huomanneet
Varsinkin niitten iloksi, jotka eivät jaksa lukea pitkiä juttuja, taidankin luoda yleissilmäyksen kuun vaihteen päiviin...Vappuaatto 30.4.2008
Viivin olo oli jo aattoaamuna varsin hyvä; hengitys kulki huomattavasti paremmin kun edellisenä päivänä, joskin oli vielä melko raskasta ja nopeatempoista, sellasta puuskuttavaa, muttei kuitenkaan työlään näköistä enää, onneksi. Soitin päivällä ELL:lle ja jätin viestin, ettei nyt ainakaan vappuaattona mitään lisähoitoa tarvita, katellaan rauhassa eteenpäin ja palataan asiaan JOS tarvetta ilmenee.
Ite vappuaatto meni duunissa, vappuaattoilta puolestaan oli hiljaiseloa, meitin perheellä ei oikein oo mitään sellasia vappuaattoperinteitä enää sen koommin kun lapsista on kasvanut käytännössä aikusia, ja lisäks se, että Viivi oli sairaana, vähän rajotti fiiliksiä. Pari lasillista kuoharia tuli maisteltua ja syötyä hyvin, siinäpä se tais vappuaaton meno ja meininki olla. KePo pakersi ulkohommissa, meikä yritti pysytellä Viivin seurana sisällä, ettei se vallan ois riekkunut, levätä kun oli tarkotus.
Vappupäivä 1.5.2008
Vappupäivä oli upea, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Oltiin ulkosalla varsin paljon, vaikka enemmänkin ois voinut olla, mutta Viivin kun piti lepäillä, enkä raatsinut sitä yksin sisälle jättää, niin yritin sitten jakaa aikaani silleen, ettei ihan koko päivää oltu ulkosalla, siellä kun ei Viivin lepäilystä tule mitään; se juoksee ja puuhailee vaikka mitä muitten mukana.
Hyvin tuli taas syötyä; grilliruokaa, salaattia, munkkeja... no kaikenlaista. Juttu luisti hyvässä seurassa ja tuli valvottua yli puolen yön, vaikka tasan tarkkaan tiesi, että seuraavana aamuna on herätys ja duunipäivä. Oishan se ollut ruhtinaallista, jos ois voinu lomailla neljä päivää yhtä soittoa, mutta sitä onnea ei meikäläiselle suotu.
Perjantai 2.5.2008
Perjantaipäivä meni duunissa ja siitä sitten viikonlopun viettoon. Iltasella saapuivat viikonloppuvieraat, nimittäin Kampi ja Vipu unohtamatta Piaa ja Pasia. Heillä suunta viikonloppuna yhdistyksen agikisoihin. Kaikessa saapumishässäkässä Viivi raasun häntä jäi oven väliin... Minkähän ihmeen takia ikävillä tapahtumilla on tapana kasaantua yhden osalle? Vähän tasapuolisempaa elämä vois kyllä olla. Sen verran häntään sattui, ettei Viivi sitä nostanut enää illan pitkin ylös, vaan häntä roikkui alaspäin. Mitään kummallista hännässä ei tuntunut, eikä Viivi sitä aristanut ja heiluttikin, joten jäimme seuraamaan tilannetta emmekä sännänneet ELL-päivystykseen.
Lauantai 3.5.2008
Lauantai käynnistyi ihmisten ajoissa aamupalalla Pian ja Pasin seurassa. Kun saatiin heidän liikenteeseen, pakattiin itsemme autoon ja lähdettiin ostoksille. Ensin käytiin Lohjalla Tyyki&Tuoli:ssa ostamassa kappakankaat, vanhat verhot kun ei enää remontin jälkeen käy verannalle, ovat ihan liian korkeet, peittyis melkeen koko ikkuna. Verhotangot oli nimittäin aikasemmin ihan katonrajassa, nyt pal alempana. Sitä samaa kuosia piti tietty saada myös olkkariin, se kun on käytännössä samaa tilaa verannan kanssa.
Kangasostoksilta ajettiin Maskuun. Oon jo pitkään haaveillut, että saisin porrastasanteelle, etuoven viereen, siinä kun on just passeli tila, sellasen siron, valurautasen pöytä + kaks tuolia -setin, ja Maskun nettisivujen mukaan siellä sellasia ois. No ei ollut. Maskusta Honkkariin kattomaan vieläkö koirasänkyjä ois jäljellä, eipä ollut, joten Kampi jäi sängyttä. Mulla on kamerassa kuva Cellosta ja ko. punkasta, ostettiin nimittäin itelle sellanen, vanhimmainen kävi keskimmäisen ja vävypojan kanssa perjantaina het aamusta sen hakemassa, niin niitä vielä oli, makso meinaan alta 18 egee. Laitan kuvan sit myöhemmin... ehkä. Honkkarista ruokakaupan kautta kotio.
Lauantaina totesin, että Viivi hengittää normaalisti, ihan kuten muutkin, eli hyvältä näyttää. Seuraava kriittinen kohta on sitten tietty kun antibioottikuuri päättyy, mut uskoisin homman nyt olevan hallussa, toivottavasti se on hallussa.
Lauantaipäivä oli kaikkineen ihan mielettömän ihana. Nahka paloi kun tuli oltua niin paljon ulkona. Siivottiin uhrilähde, siis ensin tyhjennettiin siitä vesi pois (lue: kasteltiin haisevalla lannotusvedellä pihakasveja, häädettiin lammesta yks sammakko ja sata vesimittaria), harjattiin pohja ja sen jälkeen nostettiin kaivosta ihan käsipelillä (ämpärin ja pitkän köyden avustuksella) likasen veden tilalle puhdas. Tuskin oli pari ekaa ämpärillistä saatu kaadettua lampeen kun vesimittareita alko ilmestyä sinne takasin, sammakko puolestaan suivaantu ja katos jonnekin. Muutenkin siivoiltiin pihaa, istuttiin auringossa jne. Rentouttavaa. Iltaa vietettiin sitten tietenkin hyvässä seurassa kun Pia ja Pasi palasivat kisoista seuraksemme.
Huomasin muuten blogimerkinnöistä, että uhrilähteen siivous on suorastaan perinne vapun tuntumassa.
Sunnuntai 4.5.2008
Sunnuntai valkeni aurinkoisena. Noustiin aamulla ajoissa laittamaan aamupalaa, jottei Pian ja Pasin tarvinut tyhjin vatsoin lähteä maailmalle. Ja kun nousi ajoissa, myös ehti paljon kaikkea. Suurin urakka, pyykkien ja ruuan laiton seassa, oli ikkunoiden pesu. Se ois kyllä pitänyt alottaa vähän aikasemmin, nyt siitä nimittäin tuli aikamoinen palapeli.
Sain pestyä keittiön ikkunan ja olin juur pesemässä verannan ekaa isoa ikkunaa kun kuulin ukkosen jyrisevän. Sieltä se tuli hurjaa vauhtia kohti, pesin ulointa lasia kilpaa ukkosen etenemisen kanssa ja ehdin nippanappa saada uloimman lasin kiinni kun ulkona hanat aukesivat. Ei siis auttanut, ekan ikkunan jälkeen, kun ootella, että sää tokenee. Kun sade lopulta lakkasi, niin aurinko jo porotti verannan isoihin ikkunoihin, ei siis toivoakaan pestä niitä just silloin, ei ehdi lastaa heiluttaa sitä tahtia kun aurinko kuivaa.
Siirryin siis olohuoneen puolelle ja pesin olohuoneen ikkunan. Sen jälkeen taas oottelmaan oikeaa hetkeä. Välillä sato ja ukkosti, välillä helotti aurinko, vaan sain kun sainkin ukkoskuurojen ja auringon paahteen välissä myös loput verannan isot ikkunat pestyä (ja pyykit kuiviks, uskokaa tai älkää, tosin kannoin niitä vuoroon ulos ja sisään). Nyt kun vielä vanhimmainen päärmää uudet kapat, niin saan verhotkin ikkunoihin. Makkarin ja takkahuoneen ikkunat jäivät pesemättä, mutta niissä nyt ei mikään iso homma ole. Makkarin ikkunan taidan pestä vasta ens viikonloppuna, jos sais samalla verhotkin pestyä, makkarissa kun on pimennysverhot, joten ei vaihtoverhoja, ois siis hyvä saada verhot samantein myös kuiviks.
Eikä ollut turha pohjosen porukan reissu etelän agilitykisakentille:
Kampille ja Pasille sydämelliset onnittelut maxien länderimestaruudesta!!!
Ja kiitokset myös hyvästä seurasta! On aina niin mukava tavata.
Maanantai 5.5.2008
Aamuyöllä heräsin siihen, että Tiuku mellasti kun viimestä päivää. Koska se yleensä nukkuu nätisti koko yön, niin johtopäätöksenä oli, että ulos tarttis päästä. KePo käytti Tiukun ulkona ja jatkettiin unia. Kohta taas alko mellastus, onneks KePon kello jo soikin. Siinä välissäkin oli tosin hieman sotkua syntynyt, Tiukulla maha sekasin...
Koska tuntui, että Tiukun perätiiviste vuosi koko ajan, niin KePo vei Tiukun tarhaan, ei toki yksin, Murun kanssa. Sovittiin, että katon tilannetta kun lähen töihin. Joo, tilanne oli päällä, näin Tiukun kyykkäävän useemman kerran, joten jätin neidin tarhaan kun läksin duuniin ja pistin duunista vanhimmaiselle (joka meni töihin vasta iltapäivällä) viestiä, että pitää tilannetta silmällä, mutta hakee kakanpaisumuksen uhallakin Tiukun sisälle ennen kun lähtee töihin. Ite sitten kotiuduin lievästi sanoen kaaosta odottaen, vaan siistiä oli. No toki vanhimmainen lähti joskus puol kahen aikaan ja ite tulin kotio ennen kolmee, ettei siinä ollut kun tunti. Pidin Tiukua varoiksi illankin lähinnä Murun kanssa, jos ois ollut jotain tarttuvaa, niin ei EHKÄ ihan joka iikka ois sitä saanut. Epäilen kyllä enemmän jotain epäsopivan naposteltavan löytymistä jostain päin pihaa.
Iltapäivällä KePon auto ilmesty pihaan, mut KePoa ei näy ei kuulu. Me nuorimmaisen kanssa ihmetellään, että mihin se nyt katos ja tarkistettiin jo sekin, että kuviteltiinko me molemmat, että auto on pihassa. Ei kuviteltu, siellä se oli "omalla paikallaan". Jonkun ajan kuluttua KePo tulee sisälle, pyytää mua ulos ja dadaa!! valurautakalusto on ilmestynyt porrastasanteelle. Oli muuten yli puolet halvempi kun ois ollu Maskussa, tosin kuulemma viime kesän mallia, mut mitä väliä sillä on, kun se on just sellanen kun mä halusinkin. Jotain etua siitäkin, että provinsseissa on vielä muitakin kun ketjuliikkeitä, liikkeitä, joissa yli 20 vuoden asiakkuutta arvostetaan. Mulla on kuva kalustostakin kamerassa, että toivoa on...
Iltaan mennessä Tiukun maha oli rauhottunut ja uskalsin antaa vähän ruokaakin, tosin ei mitään extraa, nappulaa vaan ja piimää, eikä niitäkään ihan normiannosta... tai siis piimää vähän enemmänkin, mut nappulaa taas vähän vähemmän. Ruoka muuten maistui paastopäivän päälle ihan älyttömän hyvin. Toivottavasti tää nyt sitten oli tällä selvä, ei nimittäin oo mitään "ihanampaa" kun aamuyöstä ripuloiva ISOkokonen koiranpentu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti