Pääsiäissäät on olleet ihan parasta A-ryhmää; aurinkoa ja pikkupakkasta. Se tosin on kovin outoa, että kun on sisällä, niin aurinko helottaa, ja kun menee ulos niin jostain siunaantuu joku iso pilvi auringon eteen...
Tässä ensin vähän valokuvauksen aatelia, oikeita mestariotoksia.
Sit jokunen ehkä hippasen onnistuneempi kuva.
Amanda ja Cello.
Amanda ja Totoro.
Kuus länderiä vauhdissa...
ja todistettavasti myös seitsemäs. Aasa-mummelikin jaksaa vielä juosta.
Amanda on sopeutunut sakkiin ihan uskomattoman hyvin, kuten kuvistakin näkyy (etsi monestako tämänpäiväisestä Aman löydät), ihan kun ei ois koskaan poissa ollutkaan, mikä on loistava juttu mahdollista tulevaa mammalomaa ajatellen. Juoksua ei tosin näy, ei kuulu, ehkä se ennen juhannusta alkaa, toivottavasti jo pal ennen sitä, mutta näillä näkymin Amanda kuitenkin palaa oikeaan kotiinsa torstaina (paitsi jos juoksu alkaa sitä ennen) ja tulee meille takasin siinä kohti kun voi viettää häitään Cellon kanssa.
Tää oli muuten tän blogin viidessadas kirjotelma. Aika uskomatonta! Ehkä meissä jokaisessa sitten lopulta asuu pieni päiväkirjan kirjottaja, ei tätä oikein muuten voi käsittää.
Vielä neljä yötä, ei kuitenkaan jouluun, se on aika vähän se ja toisaalta uskomattoman paljon...
2 kommenttia:
onnittelut viides sadannesta (vai miten se kirjoitetaan) kirjoituksesta!
Jännityksellä täällä odotellaan :)
-Pia-
HÖ... Ihan tyhmää pitää ihmiset kamalassa jännityksessä... ;)
Lähetä kommentti