Lunta on parina päivänä rapsahtanut ihan kiitettävästi, tosin kun ei ajallaan tullut, niin ois mun puolestani saanut jäädä tulemattakin, tai ainakin sitä ois voinut tulla vähän vähemmän... ja onhan sitä toki toisin paikoin vähemmän, mutta meillä ihan liikaa. No tullut mikä tullut, ei auta, ja tulipa tehtyä lumitöitäkin ees kerran tänä talvena. Onkohan ens talvi sitten megaluminen vastapainona tälle melkeen ohi olevalle.
Löppösen pallit on jo ihan kunnossa, siis tosi siistin näköset, pari pientä rupea enää siellä täällä, ei punotusta. Löppönen ite on jo unohtanut pallinsa, joten on päässyt eroon punaisen bodyn kirouksesta kuten myös Betadinesta, rasvailusta, suihkuttelusta jne. Välillä kyllä vielä nappaan jätkän syliin ja syynään, ettei mitään uutta ja ihmeellistä ole ilmestynyt. Upeita pallikarvoja jäin kyllä kaipaamaan, ne ei vielä ole kasvaneet takasin, eivät ehkä ihan heti kasvakaan, harmi. Vaan tärkeintähän on nopea toipuminen, eikä ulkomuodon uljaus.
Aasa on piristynyt huimasti kun tuli lunta. Heti kun päästään ovesta ulos, niin vanha rouva ryntää ettimään pallon hangen keskeltä ja sitä sitten pitäisi potkia, jotta Aasa saa hyökkiä sen perässä ja raahata sitä paikasta toiseen. Tai siis yleensä tuo pallon siihen ihan liki, laskee maahan, astuu askeleen tai pari taapäin ja jää tuijottamaan palloa päätään puolelta toiselle kallistellen. Tosi vaikea siinä on sanoa, että en muuten potki palloa sulle kun toinen näyttää niin vetoavalta.
Arska taas ei niinkään rakasta kinoksia, turkki kun kastraation jälkeen pehmeni ja siihen tarttuu nykyään aina lunta kilokaupalla, niinpä Arskalle tulee helposti kylmä, ellei olla koko ajan liikkeessä. Celloon lumi ei muuten tartu ollenkaan, vaikka jätkä vetää hangessa, että lumi pöllyää. Muilla on jonkin verran lumikuormaa matkassa, muttei tunnu menoa haittaavan.
Popposelle on tullut yks tosi paha tapa; haukkuminen juostessa. No syyn ymmärrän kyllä, vaikka tapa itessään ottaakin rankasti päähän, enkä vielä oo keksinyt, että millä siitä päästään eroon. Ei sillä, että oisin kauheesti panostanut asiaan, toistaseks
Popponen haluais juosta, juosta ja juosta ja juosta kovaa. Viivi juoksuttikin Popposta silloin kun Popponen oli pienempi, mutta nykyään Viivi ei ole enää innostunut Popposen kanssa juoksemisesta, koska Popponen on niin pal mini-Viiviä suurempi ja ajaa tylysti yli, jos sattuu saamaan Viivin kiinni, tai peräti nappaa hännästä. Muutkin kelpais kirmailukavereiks, mutta jollei niitä huvita, kuten yleensä ei huvita, niin nehän eivät sitten juokse kun taas Viivi juoksee, vaikkei haluaiskaan, kun tarpeeksi hermostuu.
Näin ollen kun Viivin haukkumalla ja sen ympärillä hyppimällä aina joskus saa innostumaan (lue: raivostumaan) ja liikkeelle, niin sitähän on pakko tehdä koko ajan, myös ennaltaehkäsevästi siinä vaiheessa kun Viivi juoksee. Vastalääkkeeksi Viivi on oppinut tulemaan liki meikäläistä kun haluaa kävellä ja haistella rauhassa. Tää ei tosin Popposen haukkumista vähennä, mutta Viivi pääsee eroon kiusanhengestä ja korvansa tyyten kadottanut Popponen tanssii sadetanssia meidän molempien ympärillä.
Arska lähettää Lucakselle terveisiä; vastaus haasteeseen on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti