Maalismyräkkää

Tälle päivälle oli luvattu kunnon lumimyräkkää, niitä ei tänä talvena, näin etelän asukkina, olekaan juur päässyt (lue: joutunut) näkemään, vähältä piti ettei jo kesärenkaita alle asenneltu... onneks kuitenkaan ei. Jossain välissä yöllä kurkkasin ulos, ihan oli poutasää, ehkei sitä myräkkää sit tuliskaan. Se oli silkkaa toiveunta, siinä vaiheessa kun KePo starttasi duuniin, lunta tuli jo tuutin täydeltä.

Heräsin vähän ennen kun kello soi. Ei tehnyt yhtään mieli nousta... Lopulta kuitekin sain itteni jalkeille, lunta pyrytti edelleen, koiratkaan ei halunneet olla tuulessa ja tuiskussa, rynnivät het ovelle kun asiat oli toimitettu, sisään kiitos ja mitä nopeemmin sen parempi. Länderit

Auton putsaaminen oli ihan mielenkiintosta hommaa, tuntu, että lunta lappo sitä mukaa lisää kun entistä sai vähän auton päältä pois ja tuuli pyöritti kaiken harjalla huitomani lumen suoraan naamani kautta takasin auton katolle ja tuulilasille, vaikka kuin yritin syynätä tuulen suuntaa. Lopulta autoa oli niin pal näkyvillä, että pääsin liikkeelle.

Liikenne kulki tosi hyvin, mihin rakoon lie satuin, reilusti ohi Veikkolan liittymän, mutta vähän ennen Ämmässuon liittymää siirryttiin ajamaan sellasta noin 30km tunnissa. Onneks pääsin Ämmässuolla pois motarilta. Pienemmät tiet oli auraamatta, kyllä niillä silti hyvin pääsi etenemään. No yhdessä kohti tuli joku pikkukirppuauto vastaan ja kutakuinkin mun puolellani tietä. Joskus tuntuu, että mitä pienempi auto, sitä enemmän tilaa se vaatii. Kuormureiden ja pakujen kanssa ei yleensä koskaan oo ongelmia mahtua kohtaamaan kapeellakaan tiellä, mutta kun joku kääpiöauto tulee vastaan, niin sille sitten ei riitä kakskaan kaistaa.

Kotiinlähtö oli melkeen yhtä mielenkiintosta kun töihinlähtö... Moottoritietä ajellessa mietin, että arvaako sitä mennä Nummelaan, vaikka asiaa oiskin. Ennen Nummelan liittymää päätös oli tehty ja hurruuttelin hoitamaan asiat. Aikamoista lumessa kahlaamista autolta kaupoilla meno kyllä oli, onneks on pitkät jalat. Kotona odotti yllätys; vanhimmainen oli heilutellut kolaa. Jess! Koiratkin oli nauttineet lumesta ja Aasa kiikutti mulle palloa kun raahasin kauppakasseja autosta sisälle.

Tässä sitten muistelin haikeena viime vuoden maaliskuuta, vähän oli toisenlaiset säät kuten näkyy. Tältä vuodelta ei just nyt kuvaa ole, mutta kyllä tuolla uppoo ihan komeesti puoleen sääreen, joten on meillä satanut ainakin sen parikyt senttiä. Vaan ehkä kevät sieltä vielä tulee ennen juhannusta.

Nyt pakkaamaan, yhtä ja toista matkaan tarvitaan, kaks yötä enää...