Ei kuvia, ei haasteita

Tänään ei rapise kuvia, ei oo ehtinyt, eikä pääse Cello koneelle Onnin haasteeseen vastaamaan. Vaan onpa blogin lukijoilla jotain mitä oottaa, sehän se on parasta joulussakin, se odottelu.

Jos vaikka jotain sairastilannetta päivittäis: Cellon pallit on suunnilleen ok, pieni rupi vielä yhdessä kohti. Toivottavasti ei moinen hiertymä iske ikinä uudelleen. Vanhimmaisen Pipuliinalla on maha sekasin, se on ilahduttanut kakkimalla nuorimmaisen matolle ja juoksuttamalla porukkaa avaamassa ovea. Toivottavasti helppaa sukkelaan. Nyt sitten mielenkiinnolla odotan, että onko sitä lajia odotettavissa muillekin. Annoin kyllä tänään jo asidohippuksia, jos vaikka lauma välttyis vaivalta ja toisaalta Pipuliina on ainoa, jonka pitää ahtaa itteensä kaikki lumen alta paljastuvat ruohonkorret ja mädät ruohotuppaat...

Aasa on taas kärtty, eikä yhtään tykkää kun sitä nostetaan. Tiedä mitä tässä nyt sitten tekis kun ei vikaa tunnu mistään löytyvän. Ei kai meidän muorista nyt vielä ole tullut vanha sentään, ikää vasta 10 vuotta ja rapiat. Painokin on taas noussut, vaikka me kaikki yritetään huolehtia, ettei Aasa sais yhtään ylimäärästä ruokahippusta mistään. Kai se on taas palattava johonkin laihisteluruokaan, jota Aasa ei syö. Aineenvaihdunnassa ongelma siltä osin lienee.

Näillä löpinöin toivotamme kaikille hyvää yötä.